Watchtower

Valtakunnan pohjoista rajaa vartioi Tornorin linna. Valitettavasti uhka tuleekin etelästä – paha Col Ista tulee joukkoineen ja valtaa linnan, tappaen samalla linnan valtiaan. Valtiaan poika, prinssi Errel, ei ole paikalla, mutta jää pian vangiksi. Vahdinkomentaja Ryke alistuu uuden valtiaan alaisuuteen, koska voi sillä tavoin pitää Errelin hengissä.

Ryke ja Errel onnistuvat lopulta pakenemaan Tornorista, kiitos avuliaiden viestinviejien. Vaan mihin tie heidät vie ja pystyvätkö he nousemaan Col Istaa vastaa ennen kuin tämä valtaa kaikki pohjoisen linnat? Ryken näkökulmasta kerrottu tarina sisältää paljon matkustamista ja jonkin verran henkistä kasvua – Ryke on hieman yksinkertainen pohjoisen soturi, perusäijä, jolle maailma tarjoaa paljon uutta ja ihmeellistä.

Nuoren, vain 23-vuotiaan kirjailijan esikoisteos Watchtower palkittiin vuonna 1980 World Fantasy -palkinnolla. Se hämmästyttää hieman: Watchtower on miellyttävä pieni tarina, mutta ei paljon enempää – ei siis mikään unohdettu klassikko, joka kaikkien pitäisi lukea. Kirjalla on pituutta vain parisataa sivua ja Lynnin ilmaisu on muutenkin varsin tiivistä ja lyhytlauseista. Lyhyessä kirjassa ehditään taistella, elää kaikessa rauhassa, oppia elämää ja taistella taas lisää.

Lynn on kuitenkin kerännyt aikalaisiltaan kehua ja kirjaa on ylistetty muun muassa yhtenä ensimmäisistä fantasiakirjoista, joissa kuvataan homoseksuaalista parisuhdetta luontevasti ja osoittelematta. Kirjassa on myös vahvasti feministisiä tai tasa-arvoa edistäviä sävyjä.

World Fantasy Award ei siis sittenkään petä. Watchtower oli leppoisa lukukokemus, josta jäi hyvä mieli. Suosittelen muillekin fantasian ystäville, sen verran Watchtower poikkeaa tavanomaisimmista kuvioista. Jatkan mieluusti Chronicles of Tornor -sarjan muihin kirjoihin (The Dancers of Arun ja The Northern Girl). (3.8.2010)