Janne
Hernesniemen kirjassa oli mukava olla: jotenkin tosi henkilökohtaisesti (kahdestaan) tekemisessä mukana. Kamppailua ja sen reflektointia. Moni leikkauskuvaus oli paljolti (kerronnallisesti) vain asiantilojen toteamista. Äärimmillään potilaskuvauksen alussa ei tiennyt, miten potilaalle käy, koska se vaihteli. Loppupuolella “spoilasi” sitten myös jo, mikä ehkä seesteisti tunnelmaa. Se, että propositionaalisesti vain toteaa-luettelee asioita, jotenkin lisää henkilökohtaisuutta, kun lukijana päättelee mitä tämä tarkoittaa, mitkä olisivat vaihtoehdot (joita ei alan ulkopuolisena tunne). Ehkä vielä, että koska hän vain kuvaa tapahtumat ammatilliseen kompaktiin tyyliinsä eikä yritä selittää minulle tai ylipäätään lukijan ehdoilla ja siten poistuen omasta näkökulmastaan, niin tämä tekee kerronnasta henkilökohtaisen tilan. Toki reflektiot kuuluvat oleellisesti myös siihen.
Aikamoinen ero henkilökohtaisuuden kokemusta syventävä siihen, että nykyään aina yritetään kaikki leipoa keskimääräisten aloittelijoiden helposti ymmärrettävään muotoon. Monesti olisi parempi tutustuttaa asiantuntijan näkökulmaan, ajatteluun ja avainsanastoon, joka kuitenkin linkittää “ketun” oikean tiedon äärelle ja kaninkoloihin.
Parempi kuin odotin. Melko kattava näkökulma ihmismielen toimintaan. Hyvä yhdistelmä asian selvittämistä, mielenkiintoisia anekdootteja ja oleellisen tuntuisia viittauksia psykologisiin tutkimuksiinkin. Tämä loi kuvan, että asiaa on paneuduttu syvällisesti ja pitkän ajan kuluessa yhdistelemällä teoreettista kirjallisuuteen perehtymistä ja itsensä reflektoivaa kouluttamista vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa aidoissa tilanteissa.
[Ihmismielen toiminta perustuu pitkälti mentaalisten mallien rakentamiseen itsestä, ympäröivästä maailmasta ja muista]. Mentalistihommat tuntuvat toimivan niin, että kokemuksen ja tilastollisuuden myötä opitaan malleja ja havainnointikykyä muiden ihmisten käyttäytymisestä.
Kattava, syväluotaava ja ehkä liiankin tiivis teos. Pohjautuu edesmenneen tekijänsä Karin mukaan lähtökohtaisesti vuoden 2018 Studia generalia-luentoons: https://www.youtube.com/watch?v=f423VbLiD-k
Katso myös: https://www.youtube.com/watch?v=EVdnqZKVbQw
Aluksi hieman luettelomainen; pedagogisempi ja psykologis-kokemuksellisesti olisi ollut mukavampi. Toisaalta kompakti ilmaisu edistää kerrontaa. Lopulta kuitenkin mielenkiintoisesti, joskin liian pinnallisesti, kuvattu ristiinomistuksia ymv. alan affordansseja, tapahtumia ja positioita kulisseissa, joista ulkopuolisilla on näköjään vain naivi pintaraapaisu käsityksenään. Tunnelma ja oma maailmansa se on tämäkin lukukokemuksena.
Toiminnan kuvauksen ja positioiden myötä herää myös ymmärrys sille, millaista hyötyä toiminnan läpinäkymättömyydestä on. Monia omistusjärjestelyjä ei varmaankaan olisi saatu läpi, jos kaikki tieto, näkemykset ja strategiat/tavoitteet olisi ollut avoimesti tiedossa.
Kärjistäen asiayhteydestä irroitettuna: tiedollinen epäsymmetria mahdollstaa onnistumisen enemmän tietävälle, ja toimintaympäristön ymmärtäminen (vajaalla informaatiolla) mahdollistaa epäonnistumisen välttämisen.
Keskellä tylsistyttäviä yksityiskohtaisia kuvauksia merkityksettömien ihmisten kokemussisällöistä, mutta lopulta kuitenkin haikea teos.
Rakkaan itänaapurimme propagandistisia toimintamalleja
- projektio: vastapuolen esittämiä vakavia syytöksiä voidaan käyttää hyväksi, kunhan ne freimataan uudestaan toisten päämäärien edistämiseksi; päämäärien, jotka tukevat omaa narratiivia.
Näin voimakkaita (emotionaalisesti lujitettuja) syytöksiä ei tarvitse voida pyyhkiä olemattomiin.
- polariaoidaan väitteitä
- toimitaan kaikilla mahdollisilla eri alueilla omien narratiiviem ohjaamana. Ei haittaa jos jotkin (tai kaikki) hankkeet epäonnistuvat
- jaetaan rikollisesti saatua rahaa oligarkeille ym. luottoverkostoille, jotka sitten voivat omista varoistaan avustaa informaatio-operaatioissa.
- työkaluina säätiöt, yhdistykset (perustaminen ja tuen kanavoininen liikemies verkostoista), lobbaus-, PR- ja lakiasiainfirmojen palvelut, tapahtumajärjestäminen (propagandaelokuvanäytös; kulttuuri), järjestöjen (esim sananvapaus Norja), ihmisten ja poliitikkojen käyttö omaksi hyväksi (mm. Heidi Hautala; Dana Rohrabacher)
- oikeuteen haastaminen (kunnianloukkauksesta USA, UK). Ei haittaa vaikkei voita, kanne sinänsä on informaation levittämisen keino. Ei tarvi saapua oikeuteen ja jos häviää, ei maksa vastapuolelta tuomittuja asianajo- ja oikeudenkäyntikuluja
Salee koronakriittisyyskin on Ryssän masinoimaa vai miten muka muuten niin moni voi näyttää hurahtaa mokomaan arbitraariseen asiaan?
– Säännöt muodostavat rungon, jonka päällä ihmiset toimia persoonallisuutensa, motiiviensä ja henkilönsä ohjaamina. Sääntöjä ei tulisi nähdä rajoituksina omalle toiminnalle.
– Ihmisillä on erilaisia ja ennakoimattovia motiiveja toiminnalleen. Joidenkin toimintaa ohjaa meriitit uralla etenemistä varten taikka omakehu. Joidenkin käyttäytymisen syitä ei ymmärrä.
Viljalti mukakoleaa ja liialliseen rajuuteen tylsähtävää kerrontaa, mutta sitten rinnakkaiset absurdis-mystiset todellisuudet vievät kuitenkin mukavasti mennessään. Taiteellisen luomisen kuvaukset sekä taiteilijuuden (realistisesti tarkasteltuna itseironinen) mystifiointi viehättää.