Vihan ja inhon internet

Tulipas vihdoin luettua tämä pitkään hyllyssä lukemattomana lojunut tärkeä tietokirja. Aihe on iso, ehkäpä siksi kirjan kokokin on hervottoman suuri. Vähän hankalaa lukemisen kannalta, toisaalta sivuilla oli mukavasti tilaa runsaalle määrälle asiaa, ilman että tekstiä tarvitsee kutistaa lukukelvottomaksi piperrykseksi.

Tänä päivänä jokseenkin jokaiselle lienee selvää, millainen törkysammio internet pahimmillaan on. Välttämättä selvää ei ole se, miten sukupuolittunutta ja vähemmistöihin kohdistuvaa netin vihapuhe ja häirintä on. Jos ei itse kuulu vihapuheen pääasiallisiin kohderyhmiin ja jos pysyy loitolla vaikkapa Twitterin “keskusteluista”, voi olla hyvinkin tietämätön, millaisen määrän ahdistelua naiset ja vähemmistöjen edustajat voivat niskaansa saada. Julkisimmat oikeusjutut ovat vain jäävuoren huippu.

Syyt vihapuheryöpyille ovat täysin käsittämättömiä ja oikeastaan merkityksettömiä. Kuten kirjassa kerrotaan: “Vuoden 2016 alkupuolella Journalisti-lehden toimittaja soitti muutamille miehille, jotka olivat lähettäneet Nuorgamille vihaviestejä. Kävi ilmi, etteivät he oikein muistaneet, mistä Nuorgamin kirjoituksessa oli kyse”. Asiasta siis viis, kyse on vain siitä että vääränlaisella naisella on mielipide jostain asiasta ja se on vaiennettava väkivaltaisella häirinnällä ja uhkailulla.

Jotain tarttis tehdä. Tämän kirjan lukeminen on hyvä ensimmäinen askel, olit sitten apua kaipaava vihaviestinnän kohde tai potentiaalinen sivullinen, joka voi auttaa ja tukea vihan kohteena olevaa.