Valkoiset varpaat

Suomen ykköskauhukirjailija Marko Hautala on koonnut kokoelmallisen kauhunovelleja tekijöiltä, joista useimpia ei varsinaisesti kauhun kirjoittajina tunneta. Esimerkiksi Virpi Hämeen-Anttila on tullut tutuksi aivan toisenlaisten tarinoiden tekijänä. Hautalan lisäksi vain kokoelman ulkomaalaisvieras, ruotsalainen Anders Fager on aiemmin niittänyt mainetta kauhun parissa.

Kokoelma on kiinnostava. Hämeen-Anttilan novellissa Suljettu osasto päästään kirjastoon, jossa uuden johtajan herättämälle muutosvastarinnalle on hyvä syy. Tarina on aika klassinen kauhutarina, kuin jonkun spefilehden sivuilta, mutta ihan kelpo avaus kokoelmalle. Essi KummunVapaapäivä puolestaan on tunnelmaltaan vahvasti eroottinen ja kysymyksiä herättävä – oikein kiehtovalla ja mielenkiintoisella tavalla. Jättää pureskeltavaa ja se on hyvä.

Fagerin Kuolema saapuu Bodskäriin vie meidät Tukholman saaristoon 1980-luvulle, sukellusvenehavaintoihin liittyvään sotilasoperaatioon. Operaatio ei mene suunnitelmien mukaan ja sukellusvenehavainnotkin saavat yllättävän selityksen. Sami Hilvon scifihenkinen tarina Kehdosta hautaan jätti eniten kylmäksi; tästä en oikein saanut kauhutunnelmaa kiinni, vaikka asetelma omituinen olikin. Enemmän ehkä scifiä kuin kauhua, kuitenkin.

Satu Grönroos tarjoilee pisimmän novellin Älä yötä pelkää, jossa nainen saa kotiapulaisen paikan ja tämän pieni lapsi otetaan yllättävällä ilolla vastaan isäntäperheessä. Tarina on pitkänpuoleinen, ehkä hiukkasen junnaava, eikä kieltämättä aika painostava tunnelma kuitenkaan ihan kääntynyt kauhun puolelle. Jaakko Yli-Juonikas tarjoaa tapansa mukaan jotain ihan käsittämätöntä, kun sisällissodan taistelujen kuvaus Komentaja Kalm saa yllättävän käänteen ja tarinan viimeinen lause avaa todellisen kysymysten Pandoran lippaan. Mikä kammottava kiusanovelli! Ei saa jättää kesken näin! Mestarin työtä.

Marko Hautalan oma novelli Varpaat kokoelman päätteeksi on melko perinteinen, mutta oikein maukas kauhutarina ja hyvä päätös kokoelmalle. Kaikkiaan kokoelman taso on vähän vaihteleva, mutta kokonaisuus jätti kuitenkin hyvän maun. Arvostan myös sitä, miten Hautala on haalinut kirjoittajiksi yllättäviä nimiä genren ulkopuolelta, tätä samaa konseptia näkisin mieluusti toistettavan uusilla kirjoittajille.