Valkoinen

Vuonna 2013 Tanssiva karhu -palkinto voitettiin ensimmäistä kertaa esikoisteoksella. Palkinnon voitti silloin Maria Matinmikko (s. 1983). Valkoinen aloittaa väritrilogian, jonka myöhemmät osat ovat Musta (Mahdollisen kirjallisuuden seura, 2013) ja Värit (Siltala, 2017).

Valkoinen on pääasiassa proosarunoa, toteavaa ja tarkasti havainnoivaa tekstiä. Kuvasto on omituista, vähän kuin joku kirjaisi unia muistiin. “Unien pensasmaisuus, unien totuus – muinainen villi kristalli”, sanotaan. Osassa runokokoelman osioista on runomaisempia, lyhyitä tekstejä, sitten palataan taas pidempien kuvausten pariin.

Päivän ruusukkeet, yön linna. Siro kameli matkallaan niiden ympäri. Kamelin tuntematon tehtävä. Järvet ja kraaterit.

Vesiputous ylläni laahaa käytävää. Vastaan tulee lentokenttävirkailijoita. Onko jo myöhäistä?! Kukaan ei vastaa.

“Kirjoitan, jotta päivä tulisi näkyviin.”

“Ajattelu muuttuu kirjoitukseksi, kirjoitus muuttuu ajatteluksi.”

“Kirjoitan, koska en ole hevonen.”

Valkoinen