Tympeät tytöt – Aikuistumisriittejä

Instagramista tuttu Tympeät tytöt on tässä kirjassa tuttujen asioiden äärellä, mutta tämä jos mikä on asia, joka on kaukana valmiista, joten viestin takominen kerta toisensa jälkeen uudessa muodossa on aina paikallaan. Silloin toki muodon merkitys korostuu, mutta siitä ei ole tässä huolta: Tympeät tytöt on armottomasta sisällöstään huolimatta erittäin kauniisti tehty, viehättävä ja ihastuttava.

En tiedä oletteko vielä kuulleet, mutta tyttöjen ja naisten asemassa on vielä aika lailla parantamisen varaa. Ihan vain olemalla tyttö ja kasvamalla naiseksi saa niskaansa paljon kuraa. Patriarkaatti lastaa päälle mahdottomia, ristiriitaisia vaatimuksia: toisaalta naisen arvo on seksikkyydessä ja ruumiillisuudessa, toisaalta ulkonäköönsä panostava nainen on pinnallinen ja seksiin positiivisesti suhtautuva nainen on lutkamainen huora. Tätä kaikkea avaa Tympeät tytöt.

Kirjan yhdeksän kertomusta kuvaavat naiseksi kasvamista, kilttejä tyttöjä, väkivallan pelkoa, sisäistettyä naisvihaa, girl powerin varjopuolia, miesneroja, patriarkaattia, kotitöitä ja kehojen kontrollointia. Feminismistä nousee väistämättä patriarkaatin kyseenalaistamista ja yhtä vääjäämättä päädytään kritisoimaan naisvihamielistä kulttuuria ylläpitävää kapitalismia. Keskeisiä, tärkeitä aiheita kaikki. Naisille on matkan varrella luvassa paljon paikkoja myötämieliselle nyökyttelylle ja samaistumisen tunteille.

Erityisesti kuitenkin suosittelen Tympeitä tyttöjä nuorille miehille: lukekaa ja pysähtykää miettimään niitä malleja ja rakenteita, joita nämä sarjakuvat osoittavat. Kun mieleen nousee patriarkaalisesta machokulttuurista kumpuavia vastalauseita, vaiennatte ne ja toteatte itsellenne, että “nämä ovat ihan oikeiden naisten ihan oikeita kokemuksia, joita minä kuuntelen ja jotka minä otan vastaan kyseenalaistamatta ja vähättelemättä niitä”. Tällä tavoin maailma muuttuu pikkuhiljaa paremmaksi paikaksi niin miehille kuin naisille, koska asia nyt vain on niin, että patriarkaatin vahvistaminen ei ole edes suurimman osan miehistä etu; patriarkaatti edistää vain kapean miehisen eliitin etua.

Ilmeinen vertailukohta Tympeille tytöille on Liv Strömquist, joka yhdistää sarjakuvissaan samalla tavalla purevaa ivaa, viiltävää huumoria ja feminististä paatosta. Riina Tanskasen kynänjälki on värikkäämpää ja monipuolisempaa; Strömquist harrastaa kovin paljon puhuvia päitä ja tekstivalleja. Tympeät tytöt on myös vähemmän akateeminen ja teoreettinen, vaikka lähdeviitteitä tästäkin löytyy. Tahtoo siis sanoa, että Tympeät tytöt on merkittävästi lähestyttävämpi ja näyttävämpi. Tästä siis käsiksi ärhäkän feminismin perusteisiin ja Strömquistit sitten syventävänä oppimääränä!