Tuu

Humahdus on pienenpieni kustantamo, mutta onneksi Hanna SyrjämäenTuu esiintyi ilmestyessään Instagramissa sen verran, että näin sen ja kiinnostuin. Nopeammin saatavilla oli aikaisempi Kaikko, joka hurmasi minut tyystin. Sitten kävikin niin, että luulin varanneeni Tuun, mutta en näköjään. Onneksi asia palautui nyt mieleen ja sain kirjan luettavakseni.    Aloitetaan vaikka siitä, että tämäkin on kyllä hyvä. Syrjämäen tapa kirjoittaa istuu minun makuuni. Kokoelman aluksi todetaan “Koskaan ei tule tylsää, / kun on niin paljon kaikkea”. Aika pieni tämä kokoelma on, mutta monenlaista se on silti syönyt. Paljon on menemistä, liikkumista, astelua, havainnointia. “Menet paikkoihin saadaksesi tietää, / pääsetkö niistä pois.” Mutta annetaan Syrjämäen itse luonnehtia:   

Kävelyfantasia,
nuhjaantunut villapaita,
se keltakantinen kirja, muistiinpanoineen,
tallennettuine maisemineen. 

Kaikko

Tuu

Kehkeytyminen,
mutta vähenemisenä.