Toivoa sopii

Kelpo lopetus pentalogialle. Ensimmäisessä osassa kidutaan äitiparan viimeisiä vuosia, kun äiti tekee parhaansa hävittääkseen Patrickin perintöä, eikä oikein suostu kuolemaan. Toisessa osassa ollaan sitten äidin hautajaisissa ja käydään läpi henkistä sukuperintöä, hirviöisän ja huonon äidin jättämiä traumoja.

Melkoista lapsuuden traumojen purkamista ja toisaalta yläluokan häijyyttä tämä on. Vähän raskasta luettavaa kaikkineen, eikä ehkä lopulta ihan niin vetävä kuin Loistava menneisyys, mutta toki jos on sen lukenut ja viihtynyt, kannattaa tämäkin lukea, kyllähän tässä sen verran Patrickin elämän jatkoa vedetään kasaan.