Toivo

Toivon kanteen on kuvattu perhosista muodostuvia kuvioita. Perhoset ovatkin toinen teoksen pääteemoista. Toivo alkaa ja loppuu kehtolauluilla, jotka koostuvat perhosten nimistä. Suomalainen perhosnimistö onkin kaunista ja kiehtovaa, kun siihen näin uppoutuu.

Toiveikkaasta nimestä huolimatta toinen pääteema on menetys. Kokoelman toinen osa, “Toivo”, kertoo läheisen menetyksestä ja siihen liittyvästä surusta. Voimakkaita tunne-elämyksiä kuvataan sanoilla ja sanojen asettelulla, sivuille jäävällä tilalla, säkeiden hajanaisella sekamelskalla.

Tämä on eräänlainen pyhäinhäväistys.
Tarkoituksenani on sotkea raja elävien ja kuolleiden välillä.
Tarkoituksenani on sutata tuo viiva ihan sotkuiseksi.
Minä yritän saada sinuun vähän eloa.
Minä kirjoitan sinulle jotta sinäkin tulisit käymään
minun luonani. Minä muistan niin vähän asioita.

Henriikka Tavi

Saima Harmajan

Hukkakaura ja miten helppo meistä kitkeä!
oli kiintymys kuin “mineraali”, “tulva”, “jano”
jonka janoon jano hukkuu

Jos lapsi sanoo: “Mekin olimme kerran lapsia”,
vastaa metsä:
“Kuinka lapsia, kuinka vanhempia
toisillemme olemmekaan.”

Toivo