Tideland

Yksitoistavuotias Jeliza-Rose matkustaa isänsä kanssa isän äidin luokse Texasiin, pakoon kotoa ja kuolleen äidin luota. Ei Texas ihan Tanska ja Juutinmaa ole, mutta saa luvan kelvata — isä, entinen rock-tähti, on jo siinä kunnossa, että Texasiin pääseminenkin on jo kelpo saavutus. Jeliza-Rose jääkin oman onnensa nojaan, seuranaan vain parhaat ystävänsä, joukko irronneita Barbie-nuken päitä.

Jeliza-Rose on aikaansaava nuori neito ja tutkii ympäristöään heti. Naapurustossa on kaatunut koulubussi, tulikärpäsiä, loputtomasti durraa — ja ihmisiä. Jeliza-Rose tutustuukin pian naapureihin, joilla on omat outoutensa. Luvassa on pelottavia hetkiä ja outoa romantiikkaa.

Kohtasin Tidelandin ensin Terry Gilliamin ohjaaman elokuvan muodossa. Gilliam ihastui tarinaan saatuaan kirjan luettavaksi mainostekstiä varten ja varasi elokuvaoikeudet heti. Tarina onkin Gilliamin tyyliin sopivasti outo ja kiero. Kirjallisista vertauskohdista Ampiaistehdas ei ole tunnelmaltaan kaukana.

Tideland on pieni, tiivis kirja, sellainen parissa tunnissa luettava. Elokuvakin kertoo tarinan hyvin, joten on makuasia lukeeko kirjan vai katsooko elokuvan. Molemmat kertovat saman oudon tarinan, eikä kumpikaan ole toista laajempi tai kattavampi. Molemmat ansaitsevat suosituksen, jos haluaa kohdata jotain outoa, mielikuvituksellista ja synkkää. (8.5.2010)