The Hunting Party

Ensinnäkin näen, että tämä olisi voinut olla hyvä kirja. Tässä oli hyvä idea ja kirjassa oli monta kohtaa, jotka olivat oikeasti hyviä sekä oivaltavia. Oli paljon, mitä lukijalle vain kerrottiin ja osa, mitkä avautuivat vasta myöhemmin ymmärrettäviksi, ja juuri nämä kohdat olivat tämän kirjan paras osuus.

Hahmot olivat ok, jos teksti itsessään olisi ollut parempaa, olisi näihinkin päässyt varmasti syvällisemmin kiinni. Ja ehkä itseäni eniten häiritsi se, että jokainen hahmo kertoi tarinaansa ensimmäisestä persoonasta paitsi Dough? Välillä tuntui aivan siltä, kuin hän olisi hieman jälkeenjäänyt ja kertoisi itse itsestään kolmannessa persoonassa. Olisin siis mieluusti ottanut tähän kirjaan kaikkitietävän kertojan, vaikka kertojan näkökulma olisikin muuttunut.

Ehkä isoin asia, mikä tässä kirjassa häiritsi, oli se, miten tuntui kuin tämän olisi kirjoittanut joku teini-ikäinen, joka ei itse vielä tiedä, millaista on olla aikuinen. Tämä tuntui paljon sellaiselta kuvitelmalta, millaista aikuisten elämä ehkä voisi olla. Voi tietenkin olla, että kirjoittaja yritti luoda vaikutelmaa aikuisista, jotka yrittivät elää nuoruuttaan uudelleen, mutta jotenkin tämä tuli ulos erittäin väkinäisesti.

Tämä kirja olisi vaatinut paljon enemmän editointia toimiakseen.