Tekokukkia

Tällainen pieni kirja tarttui sattumalta matkaan kirjastosta. Kirjailijan nimi oli tuttu ja kun kansiliepeessä oli vielä siteerattu minun arviotani Luiz Ruffaton edellisestä Rutosti hevosia -kirjasta, niin pitihän tämä napata matkaan.

Tekokukkia on erikoinen kirja, se on monikerroksinen tarina. Kirjailija vetäytyy heti syrjään ja kertoo saaneensa kirjan ainekset brasialaiselta insinööriltä Dório Finettolta, jonka ura Maailmanpankin palveluksessa on vienyt miestä paikasta toiseen ja kokemaan monenlaisia asioita. Näitä mies on sitten kirjoitellut muistiin. Kirjoitukset Finetto toimitti sitten kirjailija Ruffaton käytettäväksi, ovathan molemmat italialaistaustaisia saman seudun kasvatteja.

Heti ensimmäisessä kertomuksessa ei kuitenkaan puhuta Finettosta mitään, vaan uppoudutaan insinöörin Brasiliassa kohtaaman Bobby Clarken monipuoliseen ja polveilevaan elämäntarinaan. Vastaavanlaisia kohtaamisia tapahtuu muuallakin, eri puolilla maailmaa. Finetto kohtaa matkoillaan ihmisiä, joiden tarinoita hän kuuntelee ja kirjaa ylös, ja näistä tarinoista Ruffato on sitten tämän episodiromaanin koostanut.

Tarinat ovat kiehtovia. Matkoilla poiketaan Saksassa, Indonesiassa ja Libanonissa, mutta pääpaino on Etelä-Amerikassa: Brasiliassa, Argentiinassa, Uruguayssa. Pääteemoiksi nousevat erilaiset perheisiin liittyvät tragediat, sodan monipuoliset vaikutukset ihmisiin, juurettomuus ja muistaminen ja muistetuksi tuleminen.

Melkoinen rakennelma. Ihan hieman epäilen, mahtaako Dório Finettoa olla olemassa vai olisiko hän sittenkin vain Ruffaton kirjallinen rakennelma. Vaan samapa tuo: Ruffato on oivallinen tarinankertoja, joka nostaa esiin inhimillisyyttä eri muodoissaan. Valittu rakenne palvelee tätä tarkoitusta oivallisesti.