Seelanti

”Hei, tahdotko olla kuuluisa? Toivotko, että mielipiteitäsi kuunnellaan ja arvostetaan?” Kun nuorelta kysyy näin, moni epäilemättä vastaisi kyllä. Niin käy Seelanti-kirjassakin. Joukko nuoria saa salaperäisen kutsun mukaan kansainväliseen tosi-tv-formaattiin. Se on niin salaperäinen, että kaikki yksityiskohdat ovat salaisuuden verhoamia.    Kuusi nuorta tarttuu tarjoukseen ja matkustaa venekyydillä Seelannin saarelle, missä ohjelma olisi tarkoitus tehdä. Vastaanotto on yllättävän karu, eikä tuotantoyhtiön väestä ole tietoakaan. Se tietysti herättää jos jonkinlaisia epäilyksiä, mutta paikalla on sentään viesti joka vakuuttelee, että tuotantoyhtiö saapuu paikalle seuraavana päivänä. Vaan entäs kun ei saavukaan ja kun alkaa vaikuttaa siltä, että jollakulla on pahat mielessä?    Säeromaanien pioneerina tutuksi tullut Kirsti Kuronen kirjoittaa vaihteeksi suoraa proosaa. Seelanti on jännäri, jossa joukko nuoria joutuu hankalaan tilanteeseen. Jokaisella on ollut oma syynsä lähteä mukaan tosi-tv-ohjelmaan, vaikka osallistuminen on tuottanut osalle vähän vaikeuksiakin, mutta kaikilla on taustallaan myös jotain, jonka vuoksi juuri heidät on kutsuttu mukaan.    Kuronen rakentaa tarinan hyvin: henkilöt esitellään taitavasti ja sen jälkeen alkaa tunnelman kehitteleminen. Trillerimittapuulla Seelanti on aika maanläheinen: tapahtumien taustalla ei ole mitään rikollisneroa tai suuria salaliittoja, joten lopputuloskin on jotenkin kotikutoinen. Se on realistista ja mielenkiintoista. ”Pahempi toistaan kumpikin on”, voisi siteerata Apulantaa: Seelannissa ei ole yksiselitteistä pahista.    Jutun juonena on se, miten teoistaan voi joutua vastuuseen pitkänkin ajan päästä ja miten teoilla voi olla kauaskantoisia seurauksia, ja siinä Seelanti onnistuu hyvin. Kuronen on onnistunut luomaan eloisan henkilökatraan, jonka on heittänyt kiinnostavaan asetelmaan, ja pidin myös suunnasta, josta pelastus lopulta saapuu.