Sarvijumala

Nuorille lukijoille on viime aikoina julkaistu ihan kiitettävä määrä kauhukirjallisuutta. Pitkän linjan kirjailija Magdalena Hai liittyy joukkoon uudella Sarvijumala-romaanillaan, jonka kansikuvassa (Karin Niemen totutun tyylikästä kädenjälkeä!) komeilee jo varsin karmivan näköinen otus, sarvekkaine peurankalloineen ja ötököitä kuhisevine kourineen.
Kirja kertoo siitä, miten kuoleman kosketus saa kaiken muuttumaan. 17-vuotias Lauri herää sairaalasta auto-onnettomuuden jäljiltä. Onnettomuudesta ei ole jäänyt juurikaan muistikuvia, mutta faktat ovat selvät: Laurin äiti ei selvinnyt ja isää pidetään sairaalassa koomassa. Lauri pääsee toipumaan tätinsä perheeseen pienemmälle paikkakunnalle.
Serkku Niko on kelpo tyyppi ja tämän pikkusisko Tiukukin yhä innoissaan Laurista. Naapurin Vilja-Maariaa pidetään kylillä kummallisena, mutta jokin hänessä Lauria kiehtoo. Toipuminen lähtee käyntiin, mutta pian Laurille selviää, ettei kaikki ole kunnossa.

Tyttö lähtee liikkeelle, astelee ensin varovasti mua kohti ja juoksee sitten ohi. Se pysähtyy muutaman metrin päässä ja kääntyy vielä katsomaan mua.
Sillä on silmien paikalla pelkät tyhjät kuopat.

Sarvijumala

Todella Finlandiansa ansainnut teos! En ole varmaan koskaan aiemmin lukenut suomalaista nuorten kauhua, joten en osaa sanoa onko tarina lajityypillinen, mutta yksityiskohdat olivat toimivia ja hahmot uskottavia. Pohdin olivatko koronayksityiskohdat ihan tarpeellisia, saati sitten seksikohtaus, mutta eivät ne ainakaan tarinaa huonontaneet, vaikka ehkä saattavat tuntua vieraannuttavilta nuorille jo muutaman vuoden päästä. Pidin rasismin käsittelystä ja siitä, miten Laurin tausta oli yksi osa hänen kokemustaan muun juonen seassa.