Saamattomat – Millainen Suomi meille jää?

Neljä nuorta toimittajaa tarttuu yhteiskuntamme suuriin kysymyksiin ja ravistelee niitä milleniaalinäkökulmasta. Miltä Suomi näyttää? Onko kaikki menossa käsittämättömällä tavalla pieleen? Onko tämä kaikki reilua?

Pamflettimainen Saamattomat tuo mieleen – ja mainitsee itsekin – Osku PajamäenAhneen sukupolven. Tässä ei nyt sentään lietsota sukupolvien välistä ristiriitaa ihan samalla tavalla, mutta nostetaan kuitenkin esille ylisukupolvisiksi koettuja ongelmia, joita ei välttämättä julkisuudessa käsitellä sillä tavoin. Nuorten aikuisten näkökulmasta näyttää siltä, että nämä ongelmat ovat kaatumassa heidän (vai meidän, en ole ihan varma miten tässä asemoidun) niskaansa.

Ollaan siis isojen kysymysten äärellä: asuntojen hintojen nousu, syntyvyyden lasku, liikenteen ison mittakaavan kysymykset, eläkepommi, väestön ikääntyminen ja sen vaikutukset terveydenhuollolle. Saamattomat voi olla ohut, noin parisataasivuinen kirja, mutta takaan, että kyllä tästä varmasti paha mieli tulee, eri sukupolville vain eri syistä. Ei siis todellakaan mitään hyvän mielen kirjallisuutta tämä, mutta kyllä tässä kirjassa tärkeitä yhteiskunnallisia kysymyksiä kuitenkin nostetaan esille raikkaista näkökulmista.

Suosittelisin tätä etenkin niille parikymppisille, joita yhteiskunnalliset kysymykset eivät niin hirveästi vielä kiinnosta. Saamattomat saattaa herätellä. Journalistinen ote toimii hyvin, asioita käsitellään iskevästi, tuomalla niitä henkilökohtaisiksi journalismin keinoin (mutta sortumatta kertomuksiin). Ei tämäkään kirja kerro ratkaisuja tai kovin perinpohjaisia selityksiä, mutta ainakin tästä aukeaa, minkälaisista ongelmista on kyse.

Pidän kirjan nimestä. Siinä yhdistyy milleniaalien moittiminen saamattomiksi ja toisaalta kokemus siitä, miten yhteiskunnassa ei totta tosiaan koeta olevansa saamapuolella. Onko reilua? Ei ole, mutta toisaalta – koskapa olisi ollut. Niin paljon kuin nykyajassa moni asia miestä syökin, en silti vaihtaisi.