Ruumiin ylittävä ääni : esseitä

Nyt esikoisteoksensa julkaiseva Tuomas Aitonurmi (s. 1988) on Raumalta lähtöisin oleva, nykyisin Helsingissä asuva kirjastoalan ammattilainen. Minulle hän on tuttu varsinkin runoista kirjoittaneena kriitikkona ja Kirjasampo-palvelun toimittajana. Näistä lähtökohdista Aitonurmen esikoisteos, esseekokoelma Ruumiin ylittävä ääni, ylitti helposti kiinnostuskynnyksen.   

Minua kiusattiin ensimmäiseltä luokalta yhdeksännelle. Kohtasin haukkuja, pilkkaa, tönäisyjä, mitätöintiä ja nöyryyttämistä sekä koulussa että sen ulkopuolella. Se oli jatkuvaa väkivaltaa.

Tämä on totuuteni, jota en halua jättää kirjoittamatta. Hiljaisuus ei suojele minua enää miltään. 

”Tuomaksesta ei pitänyt tulla sellaista kirjoittajaa, joka kirjoittaa läheltä omaa elämäänsä.”

Jean Genet'n

Varkaan päiväkirja

”Sinä olet vaivannut minua pitkään, Stilitano. On nimittäin niin, että homomiehet päätyvät vielä nykyisinkin helposti samanlaisiin asetelmiin kuin Varkaan päiväkirjan kertoja sinun kanssasi. Minä elin joskus stilitanojen keskellä.

Fanni Niemi-Junkolan

Suoja

Antti Röngän

Jalat ilmassa

”Suutuin, kun näin kuvauksen kirjasta kustantamon katalogissa.

Jalat ilmassa

Anohnille

I Am a Bird Now

Georges Perecin

Tiloja / Avaruuksia

”Ehkä löydän vielä joskus esineiden poetiikan, joka resonoi minussa. Ehkä tulen vähitellen sinuiksi fyysisen maailman kanssa.

”Haluan purkaa tuhoisia valtahierarkioita lopun elämääni, mutta hetkeen hiekkakentällä en voi palata. Olin lapsi ja potkin toista maassa makaavaa lasta, koska halusin kadota harmaaseen massaan; en halunnut huomion kiinnittyvän minuun. Olen koskettanut harmaani ydintä.

”Kerron, miten olen sen nähnyt”

On kysyttävä, miksi tässä maailmassa vihaista miestä täytyy pelätä, vaikka hän ei olisi koskaan ollut väkivaltainen. 
 
On vastattava: ne muut. 

Tahdon, että uusi mies pyyhkii miehen ympäriltä rajat. Näkee, miten muu elävä on samaa arvoa ja ainetta, vettä ja tomua kuin hän. Ja se riittää. Voi olla täydemmin kuin ikinä. Kiipeämättä kenenkään yli, kaatamatta ketään pois tieltä. 

En tiedä oliko kyse siitä, että en lue yleensä esseitä vai etteivät nämä juuri sopineet minulle.

Aiheet olivat tärkeitä ja mielenkiintoisia, mutta toteutus ei nyt vain toiminut.

Omaan makuun liikaa referointia eri populaarikulttuurin asioihin, enkä jaksanut esim. jostain laulun sanoista ottaa selvää, että kyseinen teksti olisi a avautunut minulle paremmin.