Rocky ja kivikasvot

Aloitin Hanna Kökön Rocky-sarjan lukemisen, koska olen luvannut kirjoittaa arvostelun kolmososasta. Ensimmäinen osa Rocky, Rauha ja rakkaus ei ihan täysin vakuuttanut, mutta tokihan sarjalle pitää antaa toinenkin tilaisuus. Ja hyvä niin: Rocky ja kivikasvot onkin edeltäjäänsä vetävämpi.    Iittalalaisella Rockylla on edessään peruskoulun päättäjäiset ja kevätjuhla. Koululaiset saavat kuitenkin järkytyksekseen kuulla, että kivilouhokselta on löytynyt ruumis, joka on joku koulun oppilaista. Pian on tiedossa kuka, mutta epätietoisuus ehtii aiheuttaa pelkoa – Rocky päätyy henkiseksi tueksi rinnakkaisluokan Salmelle, joka pelkää pikkuveljensä olleen louhoksella.    Melko pian selviää myös, että ihan puhtaasta onnettomuudesta ei ole kyse. Sepä vasta saakin epäilykset ja huhut liikkeelle! Tapaus herättää ristiriitaisia tunteita. Juuri tämä koululaisten kokema tunteiden kirjo ja sen kuvaus toimii kirjassa hyvin. Kirja pohdiskelee paljon myös sitä, millaisia erilaisia rooleja koulussa ja vapaa-ajalla ylläpidetään. Milloin voi olla aidosti oma itsensä?    Rocky ja kivikasvot tuntuu vähemmän Iittalan matkailumainokselta kuin edeltäjänsä, mutta paikallisväriä siinä silti riittää. Rocky ja Rauha ovat oikein mainio päähenkilöpari, heidän suhteensa on mukavan leppoisa, rauhallinen ja ongelmaton. Pidän mukavana, että kirjasarjan draamaa ei rakennella kovin paljon tähän suhteeseen. Takakansi maalailee Rauhan oman tilan tarvetta jotenkin pahaenteisesti kolmen pisteen kera, mutta itse kirjassa se ei ole mikään merkittävä ongelma.    Yhdistelmä kevyttä nuorisojännäriä ja ihmissuhdekuvausta toimii siis oikein mainiosti. Rocky ja kivikasvot on fiksu ja kiinnostava kirja, jota kehtaa kyllä suositella yläkouluikäisille lukijoille. Tämä jättää oikein mukavat odotukset loppukesästä ilmestyvää sarjan kolmatta osaa kohtaan.