Prankenstein

Joskus vahingosta voi alkaa jotain suurta. Niin käy viidesluokkalaiselle Elmerille. Hän on ajatellut olevansa enemmän verbaalisen komiikan ystävä. Prankkimestarina saa toki ihailua ja statusta, mutta se on kovin vaarallinen elämäntapa, Elmeri ajattelee, mutta kun pienen kopiokonesähellyksen myötä Elmerin kopioimissa tiedotteissa kutsutaan väkeä 3D-ulostuskurssille, virhe osoittautuukin kelpo prankiksi, josta saa mainetta ja suosiota.    Kun Robin-serkku vielä ryhtyy Elmerin henkilökohtaiseksi prankkivalmentajaksi, uusi ura koulun prankkimestarina saa lentävän lähdön. Urasta tulee sen verran lennokas, että jostain syystä Elmeri on päätynyt kertomaan tarinaansa poliiseille. Sellaista voi sattua, kun yhdistellään prankit ja Suomen presidentti!    Elmerin prankkiseikkailujen takana oleva Kaisa Paasto on kirjoittanut aikaisemmin oivallisia Anni kaverinkesyttäjä -kirjoja. Prankensteinissa yhteistyö kuvittaja Mari Ahokoivun kanssa saa jatkoa. Tämäkin on oikein kelpo lastenromaani. Elmerin prankkiura paitsi naurattaa, myös herättää kysymyksiä siitä, missä menee hauskan keppostelun ja kiusaamisen raja. Elmerilläkin tämä raja pääsee ylittymään.    Kirjan sivuhahmoista tärkein on jalkansa menettänyt Ida-sisko, jonka vammautumista käsitellään kirjassa tavalla, joka on sekä hauska että koskettava. “En tiedä, ei me pidetä yhteyttä”, Ida kuittaa happamasti, kun äiti taas kerran kyselee huolehtivaisena jalan vointia. Touché! Lapset keksivät tähänkin asiaan onneksi ratkaisun, joka auttaa Idaa pääsemään paremmin yli menetyksestään.    Pariin kohtaan huomasin tuumivani, ettei Paasto kyllä lapsilukijoita tässä liian helpolla päästä. Prankenstein ei sanavalinnoillaan aliarvioi lapsia, vaan tarjoaa jopa vähän haastetta. Lopputuloksena on yhtä kaikki hauska ja sujuva lastenkirja, joka muistuttaa pitämään huumorihommissakin kohtuuden mielessä olematta kuitenkaan liian sormi pystyssä saarnaava.