Poika ullakolla, poika kellarissa

10-vuotias Alexis muuttaa vanhempiensa kanssa kolmikerroksisen puutaloon, josta Alexis saa itselleen upean ullakkohuoneen. Siellä hänen kelpaa soitella, kun alakerrassa äiti pyörittää leipomoa ja isä harjoittaa unienkeruutyötään. Myös toinen 10-vuotias, Max, saa uuden kodin. Kolmikerroksiseen puutaloon muuttavat Maxin lisäksi isoveljet ja pikkusiskot, mutta Maxille löytyy ihana oma huone talon kellarista. Sieltä voi ikkunasta katsella kaukoputkella taivaalle.    Alexis tuntee huoneessaan outoa ilmavirtaa, kuin joku olisi avannut lattialuukun, vaikka kukaan ei ole lähelläkään. Lisäksi kuuluu tömähdyksiä, kuin kellarista, mutta eihän talossa ole kellaria. Max puolestaan kuulee ääntä, kuin musiikkia, mutta kukaan toinen perheenjäsen ei sitä kuule. Ääni tulee kuin ullakolta – vaan Maxin talossapa ei ole ullakkoa, kattoluukun takana on vain matala välipohja.    Jotain kummallista on tapahtumassa, ja Max ja Alexis ovat tapahtumien keskiössä. Ikään kuin poikien erilliset maailmat olisivat jollain tapaa sekoittumassa ja vuotamassa toisiinsa. Ei siis auta kuin alkaa tutkia, mistä on kyse.    Poika ullakolla, poika kellarissa on tyylikäs ja kiehtova lastenromaani. Tekijät ovat toki taitavia: Salla Simukka on syystäkin menestynyt lasten- ja nuortenkirjallisuuteen erikoistunut kirjailija ja JP Ahonen taas tunnetaan pätevänä sarjakuvataiteilijana. Kaksikon yhteistyö on tässä toimivaa: Ahosen kuvitukset tuovat mukavasti tunnelmaa Simukan kiehtovaan tarinaan. Kahden rinnakkaisen maailman välille on luotu pieniä eroavaisuuksia ja niissä on mukavaa outoutta, jota lukija voi ihmetellä.    Outojen seikkailutarinoiden ystäville Poika ullakolla, poika kellarissa on kelpo viihdettä. Sujuvasti etenevä tarina sopii hyvin itse lukeville alakoululaisille ja tätä olisin kyllä mieluusti lukenut omille lapsillenikin.