Petollinen valo

Petollinen valo on jo seitsemäs suomeksi ilmestynyt Armand Gamache -dekkari. Englanniksi sarjassa ilmestyy tänä vuonna ilmestynyt 18. osa, joten suomennoksissa riittää vielä työmaata, vaikka näitä kaksi vuodessa ilmestyykin. Toivotaan, että Bazarilla jaksetaan jatkaa sarjan parissa, sen verran mainiona sarja edelleen jatkuu.

Three Pinesin pikkukylässä on jälleen kerran tapahtunut henkirikos ja sarjan aloittaneen Kuolema kiitospäivänä -teoksen tapaan rikos liittyy taidemaailmaan. Kuten sarjaa lukeneet tietävät, Three Pinesin asukas Clara Morrow on päässyt taideurallaan vuosikymmenten jälkeen nousukiitoon ja tässä osassa Clara on nyt saanut himoitsemansa yksityisnäyttelyn Montréalin Musée d'Art Contemporainissa. Uran huippuhetki saa ikävän käänteen, kun avajaisjuhlallisuuksia seuraavana aamuna Morrowien kukkapenkistä löytyy kuollut nainen, jota kukaan ei kuitenkaan muista nähneensä juhlissa.

Naisen henkilöllisyys selviää nopeasti: hän oli Lillian Dyson, joka tuli aikoinaan tunnetuksi viiltävän julmana taidekriitikkona. Vuosikymmeniä poissa kuvioista ollut Dyson on jäänyt ihmisten mieliin ja on selvää, että useammallakin taidemaailmasta tutulla nimellä voisi olla jonkinlainen kostomotivaatio. Mutta kuka on syypää? Rikosta selvittää tietysti Armand Gamache apujoukkoineen.

Kuten tähänkin asti, Louise Penny kirjoittaa vähäveristä cozy crimeä, jossa on vahva psykologinen viritys. Kirjoitin Kuolema kiitospäivänä -kirjan arviossani Gamachen olevan “mukavan mutkaton päähenkilö”, mutta Gamachenkin persoona on saanut tummempia sävyjä myöhempien kirjojen tapahtumista. Penny kehittelee tämänkin romaanin taustalla edelleen pidempiä kaaria liittyen Gamachen asemaan Québecin Sûretéssa. Gamachen kakkosmies Jean Guy Beauvoir on hänkin monin tavoin syvällä suossa; odottaisin, että seuraavassa romaanissa nämä käänteet pääsevät isompaan osaan. Muutoksia tapahtuu myös Three Pinesissä. Tämän pitkän aikavälin kehittelyn kannalta on olennaista, että sarjan kirjat lukee oikeassa järjestyksessä, jolloin pääsee nauttimaan juonikuvioiden kehittelystä täysipainoisesti.

Petollinen valo on tuttua ja turvallista kirjallisuutta, jossa mikään ei muutu, mutta ei toisaalta pysy niin samakaan, että kirjoihin olisin vielä kyllästynyt. Jokaisessa kirjassa on aina omat kuvionsa, jotka tarjoavat jotain uutta. Tässä osassa käsitellään paitsi taidemaailman kiemuroita, myös alkoholismia, AA:ta, anteeksiantoa ja anteeksi pyytämistä ja sitä, voivatko ihmiset todella muuttua. Kokonaisuus toimii oivallisesti ja Timo Korpin suomennos on sujuvaa tekstiä. Penny on voittanut teoksillaan perinteisten mysteeridekkarien ystävien Agatha-palkinnon moneen kertaan ja ollut usein ehdokkaana – tämä teos sai ehdokkuuden, katkaisten Pennyn nelivuotisen voittoputken. Se korjaantui toki heti seuraavana vuonna syksyllä suomeksi ilmestyvän Murhan alkusointu -teoksen voiton myötä.