Päivien loppu

Olipas hienoa kuvausta elämästä 1900-luvulla puolijuutalaisesta keskieurooppalaisesta näkökulmasta. Rakenne on tuttu Kate Atkinsonin upeasta Elämä elämältä (vaikka tämä onkin itse asiassa ilmestynyt aikaisemmin, suomeksi toki vasta nyt): kirja käy läpi yhtä elämää, joka päättyy eri vaiheissaan ja kun loppu koittaa, kelataan vähän takapakkia, pohditaan mikä olisi voinut mennä toisin ja jatketaan siitä.

Päähenkilö syntyy Itävalta-Unkarissa, nykyisen Ukrainan alueella, ja päätyy ensin Wieniin, sitten kommunistina Moskovaan, sieltä Berliiniin ja lopulta vanhainkotiin. Siinä sivussa poiketaan New Yorkissakin. Päivien loppu tarkastelee 1900-luvun vaiheita: keisarikunnan loppua, Neuvostoliiton epäluuloista tunnelmaa Hitlerin valtaannousun jälkeen ja ennen toista maailmansotaa, 1950-luvun Itä-Berliinissä, lopulta pari vuotta Berliinin muurin kaatumisen jälkeen.

Erpenbeck on oivallinen kuvaamaan pieniä hetkiä ja tunnelmia, muutoksia ja mahdollisuuksia. Osin kirjan tyyli etäännyttää ja vaikeuttaa lukemista: keskeisistä henkilöistä harvalla on nimi. Tämä tekee lukemisesta välillä työlästä. Kehen viitataan, kun sanotaan “äiti”? Kyllähän valittu ratkaisu tavallaan tekee tarinasta yleisemmän, mutta tietty täsmällisyys olisi kyllä helpottanut lukemista.

Pidin suuresti Elämä elämältä -teoksesta ja tästäkin pidin; molempien lukeminen on paikallaan. Atkinsonia suosittelisin herkemmin, se on selvästi helppolukuisempi, mutta kyllä tämä sille oiva kaveri on ja tarjoaa vähän toisenlaisen näkökulman. Hyvää laatukirjallisuutta, Erpenbeck on kyllä mielenkiintoinen tekijä.