Pääkalloneuvottelut

Pääkalloneuvottelut on runoilija Matti Kangaskosken kolmas runokokoelma. Kangaskoski edustaa runoilijana kokeellisempaa laitaa; Pääkalloneuvottelutkin on kaikkea muuta kuin suoraviivainen ja yksinkertainen.    Mistä tässä on kyse? Sisällysluettelo on ainakin ruudukko, jossa vuorottelevat Pääjaot ja Punaiset. Molempia on kolme ja niiden välissä on Pikkuisia välineuvotteluja. Runoissa kuvataan torstaihin heräävän pääkallon tarkkailua, tuntemuksia, aamutoimia ja neuvotteluja. “Tänään olen rauhallinen, pääkallo totesi ja pohti tunnesidoksiaan.”    Täytyy sanoa, että ihan en ymmärrä. Tämä kaikki on sen verran systemaattista, että Kangaskoskella on tässä selvästi joku systeemi, joku selkeä rakenneajatus, jonka ympärille tämä on lähtenyt rakentumaan – kiitoksissa viitataan ”keskeiseen muoto-oivallukseen”. Muodon merkitys ei minulle ihan aukene. Harmi, että runokritiikkiä tehdään vähänlaisesti; tästä olisi mielenkiintoista lukea perusteellinen kritiikki. Ehkä teos sitten aukenisi.    Tämän kohdalla täytyy siis todeta ”it's not you, it's me” – ei lähtenyt nyt aukeamaan, eikä sisältö kutkutellut kallon sisuksia mielenkiintoisella tavalla.