Nokkosia ja ihmisiä

Paola Pigani kuvaa Nokkosissa ja ihmisissä elämää Lounais-Ranskassa 1970-luvulla. Pienviljelijän elämä ei Ranskassakaan ole ruusuilla tanssimista, vaan elämä on varsin köyhää ja olosuhteet karut. Italiasta siirtolaisina muuttaneet vanhemmat kuitenkin tekevät parhaansa.

Näkökulma on nuoren tytön, joka joutuu tietysti tekemään jatkuvasti töitä tilalla, kunnes suuntana on katolinen sisäoppilaitos, jossa harmaat sisaret jakavat oppia ja sivistystä. Ympärillä yhteiskunta kuohuu, kun pienet maanviljelijät taistelevat oikeuksistaan.

Yhtäläisyyksiä Piganin omaan elämään on havaittavissa, joten jos ei romaani välttämättä ihan omaelämäkerrallinen olekaan, omista kokemuksista on varmasti ammennettu vahvasti. Maalaiselämää kuvataan hyvin, mutta se paras terä tästä nyt jää puuttumaan. Kirjassa ei ole kummoistakaan juonta, se on perheen elämän kronikointia, eikä perhe nyt tällä kertaa kiinnostanut niin, että olisin lukenut innolla. Edellinen romaani Älä astu sieluuni kengät jalassa oli selvästi vetävämpi. Loppuun asti sai luettua kuitenkin ilman kärsimystä, joten kolme tähteä on oikein hyvä.