Neliöitä ı ı Metsiä

Helki Kallion runokokoelmassa Neliöitä ı ı Metsiä pieni on kaunista. Vaikka pienikokoisessa kirjassa on alle 40 sivua, siihen on silti mahdutettu kaksiosainen runokokoelma. Ensimmäinen osa, Neliöitä, liikkuu kaupungeissa, ihmisten asunnoissa, ja jälkimmäinen osa kuvaa sitten nimensä mukaisesti metsiä.    Jo ensimmäisen osan runoissa on paljon kuvia mukana. Runot ovat lyhyitä, vain muutama säe, ja niiden tukena sitten pieni abstraktin oloinen piirros, joka jollain tapaa kuvittaa runon kuvaamaa asuntoa. Eivät nämä nyt liian vaikeita olleet tulkita, mutta jotenkin en myöskään saanut näihin runoihin kovin vahvaa yhteyttä. Ne tuntuivat vähän ohimeneviltä.    Kymmenen pienen runon jälkeen osio vaihtuu ja sanat loppuvat. Erityistä luontosuhdetta metsiin kuvaava osio on täysin sanatonta runoutta. Visuaalinen runous ja aseeminen kirjoittaminen jättävät minut herkästi vähän etäälle ja niin tässäkin käy. Lopun sisällysluettelosta käy onneksi ilmi näiden visuaalistenkin runojen nimet, jotka antavat enemmän pureskeltavaa.    En vieläkään tiedä, mikä tekee yksinkertaisista piirroskuvista kiinnostavaa visuaalista runoutta. Tämänkään kokoelman myötä en ole asian suhteen viisaampi. Ehkä joskus vielä oivallan! Ymmärrän, että metsäkato on hyvinkin sellainen asia, jota voi olla vaikea tavoittaa sanoilla, mutta ehkä kuitenkin ennemmin toivon, että yritettäisiin silti.