Naraka

Elina Pitkäkankaan huikea fantasiaromaani Sang oli vuoden 2022 iloisimpia yllätyksiä: se tarjosi vauhdikkaan ja jännittävän seikkailun omaperäisessä fantasiamaailmassa, jossa taustalla vallitsevan tuhoisan sodan seurauksena teknologia oli kiehtova sekoitus uutta ja vanhaa, fantasiaa ja scifiä. Mukana oli myös yliluonnollisia elementtejä ja perinteisen Euroopan sijasta tarina oli juurrutettu kiinalaiseen kulttuuriin.    Jatko-osaa odoteltiin jo syksylle 2023, mutta se viivästyi keväälle. Se, että kirjasta halutaan saada mahdollisimman hyvä, on tietysti oiva syy viivyttää julkaisua. Nyt kun Naraka on vihdoin luettavissamme, voidaan todeta, että kannatti odottaa: onhan tämä aivan huikean hieno päätös teosparille.    Narakan tarina on jatkoa Sangille. Pääosassa on yhä Kong Dawei, joka on palannut kotiseudulleen. Asiat eivät ole kuitenkaan palanneet entiselleen. Ennen kaikkea Dawein veli Ren on edelleen vankina Narakassa, joka on kokonainen vankileirien maakunta. Sinne Fusang sulkee rikolliset, kansalaisvelkansa maksamiseen kykenemättömät ja muun epäkelvon aineksen. Siellä muhii myös Rautakapina, valtaapitävien klaanien pahin vihollinen. Sangissa Dawei oli valtaklaanien palveluksessa taistelemassa kapinallisia vastaan; nyt hän haluaa löytää kapinalliset.    Tilanne on kuitenkin vaikea, sillä vaikka valtaklaanit kohtelivat Daweita kehnosti, hänellä on omat ristiriitaiset sympatiansa joitain klaanien johtajia kohtaan ja tietty usko vanhaan järjestelmään ja totuttuun kunniallisuuteen ja perinteisiin. Rautakapina haluaa romuttaa tämän kaiken, eikä Dawei ole mitenkään selvästi Rautakapinan valitsemien menetelmien puolella. Se vaikuttaa kuitenkin olevan tapa päästä yhteyteen Renin kanssa.    Hähmäiset moraalikysymykset ovatkin Narakan ydintä. Tämä ei todellakaan ole mustavalkoinen tarina, josta olisi helppo nimetä hyvikset ja pahikset. Valtaklaanien järjestelmä on selvästi korruptoitunut ja paha, mutta onko Rautakapinan tarjoama epävarmuus ja kaaos sekään hyväksi? Dawein lojaliteetit joutuvat koetukselle, samoin hänen kykynsä tunnistaa, ketkä haluavat oikeasti hänen parastaan ja ketkä vain yrittävät hyötyä hänestä ja hänen voimistaan.    Sang oli vauhdikas, paikoin väkivaltainen, paikoin hyvin elokuvallinen tarina, joka vei lukijan hyvin mielenkiintoiseen ja epätavalliseen maailmaan. Naraka jatkaa samalla linjalla ja vie Dawein tarinan kiehtovaan päätökseensä. Ymmärrän, että tämä kaksikko on nyt tässä ja Dawein tarina on käsitelty, mutta Fusang on maailmana niin kiehtova, että toivottavasti Pitkäkangas haluaisi kertoa sieltä vielä muitakin tarinoita.