Me halusimme kaiken : 1980-luvun historiaa

Helsingin kaupunginmuseon tutkimuspäällikkö Minna Sarantola-Weiss (s. 1963) on aikaisemmin kirjoittanut teoksen 1970-luvun arjesta. Nyt on siis luontevaa hypätä vuosikymmen eteenpäin ja tarkastella 1980-lukua koko komeudessaan. Me halusimme kaiken kuvaa värikästä ja ristiriitaista vuosikymmentä.

Me halusimme kaiken on tuhdin kokoinen, tyylikäs kirja, jossa on runsas kuvitus. Sivuja siinä on vähemmän kuin ulkomitoista odottaisi, varsinaista sisältöä on alle 300 sivua. Kun tekstikin on varsin sujuvaa ja helppolukuista, 1980-luvun läpi kahlaa halutessaan päivässä. Mitä jäi mieleen tästä aikamatkasta?

Sarantola-Weiss käy läpi suomalaisen yhteiskunnan varsin kattavasti, tosin hyvin helsinkiläisellä painotuksella. Jos tarkasteli 1980-lukua Pohjois- tai Itä-Suomen näkökulmasta, vuosikymmen näytti varmasti vähän erilaiselta. Vuosikymmen oli mainettaan monimutkaisempi, väittää Sarantola-Weiss: 1980-lukua tarkastellaan paljon 1990-luvun laman silmälasien läpi, joka saa vuosikymmenen näyttämään ahneemmalta ja itsekeskeisemmältä kuin se oli.

Vuosikymmen alkoi energiakriisin jälkimainingeissa; Suomi oli tuhansien harmaan sävyjen YYA-maa, jossa maan tapa kukoisti. Vuosikymmenen aikana Kekkonen vaihtui Koivistoon, rahamarkkinat avautuivat kasinotalouden kukoistaa, monokulttuuri alkoi korvautua esimerkiksi paikallisradioiden runsauden tuomalla vaihtelulla ja aktivistit loivat uutta kaupunkikulttuuria ja poliittista elämää. Suomi vaurastui vauhdilla ja sitä mukaa yleistyi optimismi ja individualismi.

Olen itse syntynyt vuonna 1980 eli olen elänyt lähes koko 1980-luvun halki. Minulle vuosikymmen oli tietysti lapsuuden aikaa, eli esimerkiksi monet ajan yhteiskunnallisista ilmiöistä ovat sellaisia, joita olen oppinut vasta jälkeenpäin. Me halusimme kaiken avaa vuosikymmentä hyvin etenkin nuorten aikuisten näkökulmasta ja on siksi avartavaa luettavaa. Tämä toimii varmasti sekä vähän nuoremmille valaistuksena menneeseen että entisille nuorille nostalgiamatkana.

Me halusimme kaiken on tekijänsä näköinen ja hyötyisi lisänäkökulmasta kehä kolmosen ulkopuolelta. Toimii se näinkin hyvänä johdatuksena 1980-luvun omituisuuksiin. Aiheita käsitellään paljon, joten mihinkään sukelleta erityisen syvällisesti. Kirjan kuvitus on kiinnostavaa, mutta en pahastuisi, jos kuvia olisi ollut enemmänkin. Kokonaisuutena kirjasta jää positiivinen vaikutelma.