Makeaa vettä

Nigerialainen Akwaeke Emezi tuli tutuksi suomalaislukijoille viime vuonna Kosmoksen julkaistua Emezin toisen romaanin, Vivek Ojin kuoleman. Se oli kiinnostava kirja, jonka jäljiltä kynnys tarttua Emezin esikoisromaaniin Makeaa vettä oli matalalla.

Makeaa vettä kertoo nigerialaisesta Adasta, joka on ọgbanje. Nimi tarkoittaa kirjaimellisesti lapsia, jotka tulevat ja menevät, mutta sillä viitataan pahoihin henkiin, jotka piinaavat perhettä. Ogbanje sai lapset kuolemaan tarkoituksella, jonka jälkeen henki syntyy uudestaan samaan perheeseen (eräs teoria esittää, että tällaiset henget nähtiin selityksenä sirppisoluanemian kaltaisille tuntemattomille periytyville sairauksille, jotka saattoivat vaatia usean peräkkäisen lapsen hengen samasta perheestä).

Ada ei pääse juurikaan kertojaksi omaan tarinaansa, vaan äänessä ovat hänessä asuvat henget, toisaalta isompi joukkio, joka kulkee nimellä “Me”, toisaalta yksi, aktiivisempi henki Asughara.

Tulimme jostain – kaikki tulee jostain. Kun henki muuttuu lihaksi, portit pitäisi sulkea. Se on armeliasta. On julmaa jättää ne auki. Ehkä jumalat unohtivat panna ne kiinni. He saattavat olla juuri niin hajamielisiä.

Makeaa vettä

The Cut

Makeaa vettä