Mahjong
A Chinese Game and the Making of Modern American Culture
"Mahjong: A Chinese Game and the Making of Modern American Culture illustrates how the spaces between tiles and the moments between games have fostered distinct social cultures in the United States. This mass-produced game crossed the Pacific, creating waves of popularity over the twentieth century. Mahjong narrates the history of this game to show how it has created a variety of meanings, among them American modernity, Chinese American heritage, and Jewish American women's culture. As it travelled from China to the United States and caught on with Hollywood starlets, high society, middle-class housewives, and immigrants alike, mahjong became a quintessentially American pastime. This book also reveals the ways in which women leveraged a game for a variety of economic and cultural purposes, including entrepreneurship, self-expression, philanthropy, and ethnic community building. One result was the forging of friendships within mahjong groups that lasted decades. This study unfolds in two parts: the first half is focused on mahjong's history as related to consumerism, with a close examination of its economic and cultural origins. The second half of the book explores how mahjong interwove with the experiences of racial inclusion and exclusion in the evolving definition of what it means to be American. Mahjong players, promoters, entrepreneurs, and critics tell a broad story of American modernity. The apparent contradictions of the game - as both American and foreign, modern and supposedly ancient, domestic and disruptive of domesticity - reveal the tensions that lie at the heart of modern American culture"--
Tags
Reviews
Popular Reviews
Reviews with the most likes.
Mahjong on kiehtova peli, jolle myyntipuheissa loihditaan aina Kungfutsen aikoihin yltävä historia. Se on tietysti täyttä puppua; todellisuudessa mahjongin historia yltää 1800-luvun puoliväliin asti. Pelin todellinenkin historia on kuitenkin hyvin kiehtovaa. Tädin yksinkertainen kysymys – ”Miksi juutalaiset ystäväni pelaavat kiinalaista peliä?” – toimi Annelise Heinzille potkuna lähteä tutkimaan mahjongin vaiheita. Miten kiinalaisesta pelistä tuli 1920-luvulla valtava villitys Yhdysvalloissa? Miten pelistä tuli nimenomaan juutalaisnaisten ajanvietettä? Yhden kiinalaisen pelin kautta Heinz kuvaa yhdysvaltalaisen kulttuurin kehitystä, konsumerismin ja vapaa-ajan kehitystä 1900-luvulla, orientalismia, etnistä identiteettiä ja naisten mahdollisuuksia. 1920-luvulla kiinalaisen pelin löysivät Shanghaissa asuvat yhdysvaltalaiset. Öljyedustaja J. P. Babcock näki mahjongvimmassa bisnesmahdollisuuden ja parin vuoden ajan 1920-luvulla mahjong oli kuumaakin kuumempaa Yhdysvalloissa etenkin valkoisen keskiluokan parissa. Kun buumi meni ohi, peli jäi amerikankiinalaisten harrastukseksi. 1930-luvulla juutalaiset naiset loivat omaperäisen yhdysvaltalaisen muodon mahjongista; siitä tuli 1950-luvulla juutalaisten lähiörouvien ykkösharrastus. Sotavuosina japanilaiset pelasivat mahjongia internointileireillä ja sodan jälkeen mahjong oli Yhdysvaltojen ilmavoimissa upseerien vaimojen suosikki. Kaiken aikaa mahjongia on luonnollisesti pelattu eri puolilla Itä-Aasiaa, mutta Heinz tarkastelee peliä erityisesti Yhdysvaltojen kontekstissa. Mahjongin historiassa Yhdysvallat ja Kiina kietoutuvat toisiinsa vahvasti: pelin asemaa Kiinassakin on edistänyt se, miten 1920-luvun buumi muokkasi mahjong-tuotantoa Kiinassa teollisemmaksi. Kaikkea tätä Heinz käy läpi kirjassaan akateemisen tekstin perusteellisuudella. Kunnon tiedekirjan tapaan kirjasta kolmannes on alaviitteitä ja lähdeluetteloita. Heinz on tehnyt perusteellista tutkimustyötä vanhojen arkistolähteiden parissa ja haastatellen mahjonginpelaajia erilaisista yhteisöistä. Mahjong avaa pelin historiaa tavalla, jollaista en ole muualla nähnyt. Minulle kirja avasi Yhdysvaltojen merkitystä mahjongin kehityksessä. Samalla sai sitten kelpo annoksen sosiologiaa ja kiinalaisiin ja japanilaisiin liittyvien etnisten jännitteiden historiaa Yhdysvalloissa. Heinz kirjoittaa sujuvasti, vaikka paikoin kirjan lukeminen vähän työstä kävikin – vaikka varsinaista sisältöä on vain parisataa sivua, teksti on tiivistä ja kirja siten reippaasti sivumääräänsä tuhdimpi.