Luomakunnan kruunu: lajina lajien joukossa

Luomakunnan kruunu kertoo ihmisistä. Shakespeare kirjoittaa Hamletissa, miten ihminen on “täydellisyyden perikuva eläinten joukossa” – mutta onko? Ihminen on yksi eläin muiden joukossa, mutta kuinka erityinen ihminen lopulta on?

Yhtenä ihmisten erityisyyden tunnusmerkkinä on pidetty työkalujen käyttöä, mutta kuten on nähty, monenlaiset muutkin eläimet käyttävät työkaluja. Entäs viestintä sitten? Ihmisten kyky viestiä on monessa mielessä ylivertainen, mutta kyllä eläimistäkin on moneen – muutkin eläimet pystyvät välittämään kulttuuria muistuttavia ajatuksia toisilleen.

Rutherford käy läpi ihmisen historiaa ja kehitystä, tietä ihmisapinoista nykyihmiseen ja kehitysvaiheita matkan varrella. Rutherford kertoo myös uusista havainnoista eläinten käyttäytymisen tutkimisessa ja vertailee ihmisiä muihin eläinlajeihin monilla eri elämän osa-alueilla.

Annetaan nyt neljä tähteä, kolme ja puoli olisi tarkempi. Rutherford kirjoittaa oikein mainiosti ihmisten asemasta maapallon monien eläinlajien joukossa, mutta jotenkin tästä jäi terävin ote puuttumaan. Ei siis missään nimessä huono ja oikein sivistävä, mutta ei myöskään ihan terävimpien populaaritiedekirjojen tasoa. Jos ihmisten suhde muihin eläimiin kiinnostaa, Luomakunnan kruunu on hyvinkin lukemisen väärti.

Ihminen on ainoa laji, joka on kokenut valaistumisen ja kysynyt: “Olenko minä erityinen?” Vastaus osoittautui kumma kyllä olevan sekä myönteinen että kielteinen.