Kuningashuone

Jossakin, tai kukaties ei missään, on yhteiskunta, jota filosofit hallitsevat. Heillä on puhtaat kädet ja tahraton sydän. Mutta jopa valon metropolissa on kärpäsiä kuhisevia tunkioita ja lantakasoja. Jopa hyveen tasavallassa tarvitaan miestä lapioimaan paska pois, ja jossakin on kirjoitettu, että miehen nimi on Cromwell.

Kuningashuoneen lukemiseen meni sitten yhdeksän päivää, poikkeuksellisen pitkään, mutta toisaalta, jos Hilary Mantel kirjoitti kirjaa sen yhdeksän vuotta, niin mitäpä minä valitan. Antoisa kirja joka tapauksessa!

Olihan tämä hieno päätös tarinalle. Historian tuntevat tietävät, miten kävi, muut pysykööt jännityksessä. Kirja jatkaa Thomas Cromwellin ja Henrik VIII:n yhteiselon kuvausta siitä, mihin aikaisemmat kirjat ovat sen jättäneet, kirjan alussa Anne Boleyn marssii mestauslavalle teloitettavaksi petollisena ja vuoron saa seuraava vaimo, Jane Seymour – ja vaikka historiasta ei paljoa muistaisikaan, niin ehkäpä sen, että vaimojahan Henrikillä riitti, eikä Jane Seymourinkaan kanssa onni ole ikuista.

Thomas Cromwellilla on siis kädet täynnä Henrikin asioiden parissa ja siinä sivussa oma taloutensa hoidettavana. Cromwell vaurastuu ja saa valtaa, mutta myös vihollisia. Cromwell on protestantti ja pyrkii kaiken taustalla edistämään reformaatiota Englannissa ja lyömään kiilaa Henrikin ja katolisen kirkon väliin. Tehtävä on vaikea, sillä siinä tulee herkästi poltetuksi roviolla kerettiläisenä, jos ei pidä varaansa. Cromwell on viisas mies ja tarkka asioistaan, mutta pystyykö hänkään kellumaan loputtomasti vihamielisten aatelisten ja oikuttelevan kuninkaan kanssa?

Kuningashuone päättää upean trilogian hyvin. Tässäkään kirjassa ei lopulta – varsinkaan sivumäärään verrattuna – tapahdu valtavan paljon, mutta tarinan hienous onkin sen yksityiskohdissa. Mantel kuvaa Cromwellin sielunmaisemaa ja tilannetta tarkkaan ja hyvin. Ja miten on synkkää 1540-luvun Englannissa: kaikkialla juonittelua ja naiset pelkkiä pelinappuloita ja siitostammoja. Kuningashuone on miehinen romaani, joka pyörii kuitenkin paljon naisten ympärillä.

Edellisten osien tapahtumien yksityiskohtaisella muistamisella ei ole niin väliä. Kuningashuone seisoo hyvin omilla jaloillaan. Suurempi haaste on pysyä kärryillä kaikista henkilöistä, etenkin kun useimmista käytetään vähintään kahta eri nimeä, ja siinä voi auttaa, jos aikaisemmat osat ovat paremmassa muistissa. Kyllä tätä kannatti odottaa.