Kipeästi

Margaret Atwood (s. 1939) on pitkän linjan kirjailija, mutta myös runoilija: hänen esikoisteoksena Double Persephone vuodelta 1961 oli runokokoelma ja Atwood julkaisi vielä neljä runokokoelmaa ennen esikoisromaaniaan The Edible Woman. 1980-luvun jälkeen Atwood ei kuitenkaan ole juurikaan julkaissut runoja: 1990-luvulla ilmestyi yksi kokoelma, 2000-luvulla toinen, kunnes tämä Dearly ilmestyi vuonna 2020.    Kokoelman esipuheessa Atwood kuvaa kirjoitusprosessiaan. Runoja syntyy pöytälaatikkoon käsin kirjoitettuna kaikenlaisille lappusille. Jossain vaiheessa Atwood on kirjoittanut tekstit puhtaaksi koneella, korjaillut, muokannut, järjestellyt ja lopulta saattanut kokoelmaksi. Runot ovat vuosilta 2008–2019: ”Näiden yhdentoista vuoden aikana maailman näkymät synkkenivät, ja minä vanhenin.”    Kokoelma on runsas, runoja on paljon. Aihepiirit vaihtelevat, mutta tiettyjä yhteisiä linjoja on vedettävissä. On selvää, että nämä runot on kirjoittanut vanheneva nainen tuhoutuvassa maailmassa: sellaiset teemat välittyvät monista runoista. Huoli tulevista sukupolvista: ”Voi, lapset, kasvatteko aikuisiksi maailmaan, jossa ei ole lintuja?” Myös feminismi on toistuva teema. ”Kassandra harkitsee lahjasta kieltäytymistä” on oiva otsikko. ”Prinsessanvaatteet” oli näistä paras:   

Liian moni puhuu siitä, miten naisen pitäisi pukeutua
että olisi muodikas, tai edes
ettei tulisi tapetuksi. 

Kate MccGwiren

Echo

Avaruusolennot tulevat.
Ne ovat älykkäämpiä kuin me ja syövät lihaa.
Loput tiedätkin. 

Hilkka Pekkanen

Kipeästi