Kaksi ihmistä minuutissa

Olipas vaihteeksi asioita, joista en ole koskaan aikaisemmin lukenut. Toisaalla malaria, sen resistentit muodot, tutkimus- ja hoitotyö Thaimaassa taudin taltuttamiseksi; toisaalla lapsi, joka menetetään, kun äiti ei olekaan juridisesti äiti, vaan huoltajuus annetaan ennemmin isovanhemmille, jotka sitten sallivat lapsen äidin, sen ihmisen, joka lapsen maailmaan tahtoi, vaikka ei voinutkaan sitten itse synnyttää, olla lapsen kanssa hetkittäin, kuin jonkun kummitädin.

Kaksi ihmistä minuutissa – tahti, jolla malaria ihmisiä maailmalla tappaa, vaan ei länsimaalaisia, joille on tarjolla hyvä estolääkitys – on kauniisti kirjoitettu, sävyltään vähän salaperäinen ja viipyilevä. Se on mainio kuvaus tutkijan innosta tarttua tärkeäksi kokemaansa asiaan, hieno kuva rakkaudesta lapseen.