Jatkosota-extra

Hämmästyttävä kirja. Tartuin tähän pitkälti ulkoasusyistä; aikaisempaa Neuromaania olen ihastellut, mutta en ole uskaltanut lukea. Tämä piti nyt sitten napata kirjastosta mukaan. Valinta Finlandia-ehdokkaaksi nosti kirjan lukulistalle, kas kun sille ilmaantui kummasti varauksia.

Nyt on luettu, enkä oikein tiedä, mitä tästä ajattelisi. Yli-Juonikas kiittelee aluksi Juhani Lindholmia Pynchonin Painovoiman sateenkaaren suomentamisesta ja sieltähän ne ilmeisimmät vaikutteet tulevat: samanlaista hulluutta tässäkin on.

Yli-Juonikas on sullonut kirjan täyteen kaikenlaista kikkailua: sivuilta löytyy perinteisen romaanitekstin lisäksi muun muassa blogikirjoituksia, some-päivityksiä, sanaristikko, Suosikki-tyylinen taskupokkari ja nuotteja.

Mitä jutun juoneen tulee, en ole kirjan luettuani oikeastaan sen viisaampi kuin aloittaessani. Perussuomalaisten ympärillä pyörivää poliittista suhmurointia, salaliittoja, maahanmuuttokriittisyyttä... kaikenlaista päivänpoliittista kiemuraa, hirveä määrä henkilöitä, yllättäviä tapahtumia, katkeilevaa, fragmentaarista juonenkuljetusta... melkoinen hässäkkä. Jos joku ymmärsi, mistä tässä kaikessa oli kyse, saa kertoa. Tunnistin itse sen verran paljon viittauksia eri puolille kaikenlaista, että ymmärrän, että tässä on hyvin paljon sellaista, mitä en tunnista.

Lopullinen arvio osuu jonnekin kolmen ja neljän tähden väliin, mutta pyöristän nyt neljään ihan siitä syystä, että tässä oli esteettisenä esineenä paljon hyvää, ja muutenkin haluan kannustaa tällaista kirjallista hulluutta. Ei kai tässä muukaan auta kuin tarttua Neuromaaniin.