Interface

Yhdysvaltain presidentti pitää vaalien alla unionin tila -puhettaan ja lupaa parantaa valtion rahatilannetta jättämällä valtion ottamien lainojen korot maksamatta. Illinoisin kuvernööri William Cozzano saa tämän seurauksena aivohalvauksen ja toisaalla suursijoittajien salainen verkosto närkästyy vielä pahemmin. Kuvernöörin sisäpiiri ostaa aikaa vihjailemalla kuvernöörin harkitsevan presidenttiehdokkuutta, mikä sopii sijoittajaverkostolle erittäin hyvin — presidentti on vaihdettava paremmaksi.

Cozzanolle tarjotaankin pian mahdollisuutta päästä kokeilemaan aivan uudenlaista hoitoa aivohalvaukseen. Cozzanon päähän istutetaan biosiru, jonka avulla hän saavuttaa — ja ohittaa — aikaisemman toimintakykynsä tuotapikaa. Cozzanon päähän pystytään välittämään suoraan Yhdysvaltain väestöä kuvaavan tilasto-otoksen mielipiteitä eri asioista — siis reaaliaikaista tutkimusdataa siitä, mistä kansa tykkää. Kuinka tällainen ehdokas voi olla voittamatta?

Kirja etenee erikoisella tavalla. Siitä saa vähän teknotrillerivaikutelman (Bruce Sterlingin määritelmän mukaan teknotrilleri on scifi-kirja, jossa on mukana presidentti), mutta mikään tiukka trilleri Interface ei ole, ainakaan ennen loppuaan. Tapahtumat etenevät pitkään yllättävän leppoisasti ja ilman varsinaisia pahiksia, juonta rakennellaan kaikessa rauhassa.

Mikäs rakennellessa, sillä Interface on Stephensonin tyyliin hulvattoman hauskaa luettavaa. Tyylin tunnistaa hyvin, vaikka kirja onkin selvästi mainstreamimpi kuin vaikkapa Cryptonomicon. Tästä voivat nauttia muutkin kuin nörtit. Vaikka tekniikka onkin vähän vanhentunutta — selvimmin se näkyy videonauhurien valtavasta määrästä — juttu toimii silti ja kirja on tupaten täynnä todella herkullisia yksityiskohtia.

Kirjan loppu on hivenen pettymys, mutta matkan varrella Interface tarjoaa niin runsaasti viihdettä, että sitä ei voi olla suosittelematta. Mainitaan vielä, että lukemassani Arrowin julkaisemassa pokkarissa oli huomiota herättävän paljon painovirheitä, joten joku muu laitos voi olla parempi.

Interface on julkaistu alunperin salanimellä Stephen Bury, jonka takana ovat siis Neal Stephenson ja tämän setä George Jewsbury, joka käyttää taiteilijanimeä J. Frederick George. (4.5.2010)

Wittily written, a real page-turner with an interesting plot and memorable characters. The way all the stories converge and intertwine is done very well as well. My biggest issue however, is how the story ends. If the previous part is believable (sometimes hardly, but still) and even shows some plausible mechanisms of mass-media and politics, the ending is going way off into political fantasy realm.

FALSE