Hitonhauta ja muita puolielävien kohtaloita

Tämän kirjan bongasin Takakansi-podcastissa, jossa kirjailija Melina Marras kävi vierailulla. Tämä muutaman vuoden takainen novellikokoelma pääsi kunniamaininnalle Aarni-kustantamon novellikilpailussa ja tuli julkaistuksi. Tämä kokoelma on julkaistu nimellä Karoliina Heinola, taiteilijanimi Melina Marras on tullut käyttöön sittemmin.    Kuuden novellin kokoelmassa yhdistävänä tekijänä ovat puolielävät: kaikki novellit kertovat jollain tapaa hahmoista, jotka ovat jääneet elämän ja kuoleman välimaastoon. Se ei ole hyvä paikka olla, eikä tavallisille kuolevaisille ole hyvää luvassa, jos joutuu tekemisiin puolielävien kanssa.    Parhaimmillaan Hitonhaudan novellit ovat puistattavia ja kuvottavia. Parhaita ovat ”Hitonhauta” ja ”Rukiteera”. Ensimmäisessä 1690-luvun nälkävuodet heijastelevat nykyaikaan, kun isän kuolema saa itsekin isäksi tulevan nuoren miehen pohtimaan sukulinjansa miesten ongelmia ja lopulta kirouksen alaiseksi. Jälkimmäisessä nuori pica-oireista kärsivä nainen syö nauloja, nastoja, lasinsirpaleita ja sen sellaista; työssään linnunpelättinä kirotulla ruispellolla hän tulee syöneeksi jotain todella sopimatonta.    Novellit nojaavat kansantarinoihin ja suomalaiseen muinaisuskoon. Osa novelleista tapahtuu nimetyissä paikoissa, kuten Laukaassa ja Jyväskylässä, mutta yleisesti suomalaiset järvi- ja metsämaisemat saavat päälleen mystisen vaarallisen kuorrutuksen. Kokonaisuus on tyylikäs, novellit sointuvat mukavasti yhteen ja muodostavat tasapainoisen paketin. Vaikka suosikkejani listasinkin, heikkoja lenkkejä kokoelmaan ei mahdu.    Melina Marras on jo tämän kokoelman perusteella todella lupaava kauhukirjailija. Uusi romaani Para on ehdottomasti syytä pistää varaukseen.