Greipinkeltainen tulevaisuus

Luen harvakseltaan omakustanteita, mutta tämän kirjan kohdalla oli parikin hyvää syytä tehdä poikkeus. Anne Muhonen on ensinnäkin hyväksi tiedetty tekijä ja toiseksi, Greipinkeltainen tulevaisuus on päässyt mukaan Suomen yläkouluihin jaettavaan Selkopolku-kirjapakettiin. Kirja onkin tämän paketin tavoitteiden mukaisesti helppolukuinen. Teksti näyttää suoraviivaiselta säeromaanilta tai selkokirjalta.    Tarina on itsenäistä jatkoa Muhosen aikaisemmalle Älä unohda minua -sarjakuvaromaanille. Pääosassa on ysiluokkansa päättävä Eero, joka on hakenut kiinnostavaan jatko-opintopaikkaan. Päätös on tullut, Eerolla on vastauksen kertova kirjekuori, mutta ei vielä uskallusta avata kirjekuorta. Jos hän on paikan saanut, haluaako hän ottaa sen vastaan?    Mikä sitten estää nuorta miestä tarttumasta unelmiensa opiskelupaikkaan? Isoin tekijä on kaveri Piku, josta Eero tuntee olevansa vastuussa. Piku on vähän tuuliajolla ja ajautuu säännöllisesti hankaluuksiin, eikä Pikulla ole oikein muita, jotka ottaisivat hänestä koppia. Lopulta Eeron on kuitenkin tehtävä itse omat valintansa.    Pieni kirja pureutuu tähän yhteen valinnanpaikkaan, eikä siitä rönsyile. Aikuisena lukijana vähän syyhyttäisi saada tietää enemmän, mutta kirjan tarkoitus huomioiden näin on hyvä: ytimekäs tarina keskittyy olennaiseen. Eeron kohtaama valinnanpaikka on kiinnostava ja tarina saa varmasti pidettyä heikommankin lukijan mielenkiinnon yllä riittävän pitkään. Greipinkeltainen tulevaisuus on onnistunut kirja, jollaisia sietäisi olla saatavilla enemmänkin.