Fernanda

Veera Antsalo (s. 1975) on kerännyt mainetta runoilijana. Nyt hän debytoi romaanikirjailijana, mutta vahvasti runollinen tämäkin teos on. Ei kannata odottaa mitään erityisen suoraviivaista ja selkeästi paikasta A paikkaan B etenevää: Fernanda on poukkoileva, toisteinen, kummallinen ja lennokas kirja.

Luin viime vuoden puolella Antsalon Pölyn historia -runokokoelman kiitos mielenkiintoisen nimen ja Jenny Saaren kauniiden kansien. Saari onkin Antsalon luottotaiteilija: myös Fernandan kannet ovat Saaren käsialaa. Kanteen on ikuistettu kirjassa moneen kertaan mainittu motiivi:

Fernandan nilkassa on reikä, josta valuu hiekkaa, eikä hän tiedä mitä siitä seuraa. Ehkä siitä ei seuraa mitään, se voisi olla niin. Ehkä niin on, jotta olisi jotain hypnoottista katseltavaa. Tai ehkä niin on, jotta kentaurien olemassaolo olisi perusteltua, jotta olisi joku kentaurien päähänpisto: ammuttu nuoli, tietenkin näkymätön, ja nilkka.

Uskomatonta mutta totta

Vanity Faireja

Alicia Silverstonen

Fernandassa