Elämänkaari

Elämänkaari muistuttaa valtaosaa lukemistani kiinalaisista kirjoista: siinä kuvataan elämää ennen vallankumousta ja sitten kommunistien valtaannousun ja kulttuurivallankumouksen seurauksia. Eikä siinä mitään, Elämänkaari on oikein oivallinen kirja, mutta toisaalta olisi mukava saada Kiinasta vähän monipuolisempiakin kuvauksia. Missäköhän ovat esimerkiksi kaikki naiskirjailijat?

Elämänkaaressa kirjan uloin kertoja on maaseudulle kansanlauluja keräämään lähtevä nuori mies, joka kohtaa peltoa vanhalla, uupuneella härällä kyntävän vanhan, uupuneen miehen. Vanha mies, Fugui, kertoo nuorelle miehelle traagisen elämäntarinansa, jonka ohessa käydään sitten läpi Kiinan lähihistoriaa.

Tarina alkaa ennen vallankumousta. Fugui on rikkaan maanomistajan poika, varakas perijä ja röyhkeä kuin mikä. Nuorukainen hukkaa perheen omaisuuden ja ajaa perheen vararikkoon. Nuorukaisen on nöyrryttävä tavalliseksi vuokraviljelijäksi. Sitten tulee Kiinan sisällisota, Suuri harppaus, nälänhätä ja kulttuurivallankumous, jotka ravistelevat elämää entisestään.

Kaikenlaisia murheita ja huolia piisaa, niin perhe-elämässä kuin ympäröivässä yhteiskunnassa. Tarinassa on paljon aineksia, mutta se kerrotaan lopulta melkoisella pikakelauksella: kuohuvan, 1900-luvun käänteitä runsaasti kattavan tarinan kertomiseen käytetään vain 250 sivua. Jonkinlainen buddhalainen moraliteetti tässä on nähtävissä, siitä miten kärsimys lakkaa kun vain luopuu itsekkäistä haluistaan.

Oivallinen kirja siis, sopivan kompakti ja kiinnostava. Mutta jospa Kiinasta saisi suomennoksia vähän laajemmallakin otteella? Vaikkapa niitä naiskirjailijoita mieskatraan jatkoksi?