Ämpärikesä

Peruskoulu päättyy ja pikkukaupungin nuorilla on kesä edessään. Opettaja on pistänyt nuoret miettimään bucket listejään kevään lopussa ja monenlaista suunnitelmaa nuorilla onkin. Unelmien lisäksi on kuitenkin myös pelkoja ja huolia.    Taina Niemi tarkastelee romaanissa kesäkuun ensimmäisten päivien tapahtumia viiden kertojan kautta. Tämä tuo Ämpärikesään episodiromaanin tuntua, vaikka eri kertojat lomittuvat toisiinsa. Kertojista Jere on vähän sellainen peruspoika, mutta hänen huolenaiheenaan on poissaoleva äiti. Arttu on hyvän perheen urheilijapoika, joka on ysiluokan aikana muuttunut lupaavasta futistähdestä lähinnä pikkurikolliseksi. Matilda odottaa innolla yhteistä Berliinin-matkaa bestis Merin kanssa, mutta jokin yhteydessä Meriin mättää. Saana taas ei voi unohtaa muutaman vuoden takaista traumaa, josta muut tuntuvat päässeen yli ongelmitta, joten Saana tuntee olevansa kummajainen. Samu puolestaan on ulkopuolinen, joka saapuu paikalle tapaamaan netti-ihastustaan.    Näiden kertojanäänien lisäksi tarinassa pyörii monia muita henkilöitä, joiden suhteet toisiinsa muodostavat Ämpärikesän henkilöistä sellaisen vyyhdin, ettei kokonaisuus tunnu joukolta irrallisia tapahtumia, vaan hyvältä kokonaisuudelta pikkukaupungin elämää. Romaani on lyhyt, alle 200 sivua, eikä kuvaakaan kuin neljää päivää, mutta siihen mittaan on saatu mahtumaan paljon käänteitä. Lopputulos on jännittävä, lukemaan houkutteleva ja oikealta elämältä maistuva. Nuorten vaikeudet ovat uskottavia ja arkisia, toisaalta juuri sopivan dramaattisia ja vaikeita.    Teos on Niemen esikoisromaani ja päätyi julkaistavaksi Otavan nuortenromaanikilpailun myötä. Kilpailussa haettiin nykyaikaan kytköksissä olevaa realistista romaania, joka olisi sovitettavissa myös audiovisuaaliseen muotoon. Valinta on osunut kohdalleen: tämä kirja täyttää vaatimukset hyvin. Voisin hyvin kuvitella, että tämän saisi muovattua toimivaksi minisarjaksikin. Hyvää modernia nuortenkirjaa etsiville Ämpärikesä on nappivalinta.