Älä unohda minua

Luin Anne Muhosen tarinat vähän väärin päin, kun aloitin tuoreemmasta Greipinkeltainen tulevaisuus -romaanista. Se kertoi nuoresta Eerosta, joka pohdiskelee tulevaisuuttaan peruskoulun päättymisen jälkeen. Eero auttelee toisinaan Hillan kukkakaupassa. Tämä sarjakuva puolestaan kertoo Hillasta, joka ottaa Eeron TET-harjoitteluun kauppaansa.    Yksin viihtyvä Hilla saa soiton vanhalta heilaltaan Karilta, joka työskentelee nykyisin oppilaanohjaajana. Kari tyrkyttää unohtamaansa oppilasta Hillalle harjoitteluun. Hilla suostuu vastahakoisesti. Harjoittelu ei ala hyvin: Eero tulee myöhässä paikalle ja lähtee saman tien pois.    Hilla joutuu Eeron myötä kohtaamaan oman menneisyytensä, jonka on halunnut unohtaa. Samalla albumi käsittelee paljon kohdatuksi ja huomatuksi tulemista: miten vaikeaa on nuorella, jota ei nähdä kunnolla – eikä se aikuisellekaan helppoa ole. Vaikka oma perhe ei voisikaan auttaa, onneksi hyviä ihmisiä löytyy muualtakin.    Muhosen piirrosjälki sopii tähän tarinaan erinomaisen hyvin. Nuortenkirjaksi luokiteltu sarjakuva sopii hyvin myös aikuisille: tarina on puhutteleva ja koskettava. Se on melko tiivis, eikä rönsyile turhia, vaan keskittyy olennaiseen eikä selitä kaikkea puhki. Hienoa työtä!