100 klassikkoa tunnissa

No ei tähän kyllä ihan tuntiakaan mennyt. Mutta hauskempi tämä oli kuin ensinäkemältä ajattelin. Jokaisesta kirjasta on ultralyhyt tiivistelmä, joku knoppitieto ja pikatuomio. Näihin mahtuu paljon hauskan nasevia tiivistyksiä, vaikka osa toki meneekin sitä kuluneinta latua – ehkä Alastalon salista voisi olla muutakin sanottavaa kuin se iänikuinen piipunvalintakohtaus.

Hauska knoppi oli esimerkiksi se, että venäjän kielen kirjoitusasun yksinkertaistus 1900-luvun alussa eli ääntymättömien kirjainten siivoaminen pois tekstistä lyhensi Tolstoin Sotaa ja rauhaa yhdellätoista sivulla. Jäi niitä sivuja sittenkin aika monta...

Että kyllä tästä kirjallisuudenharrastaja saa jotain irti, varmasti muutaman lukuidean ja vähintään mahdollisuuden väitellä siitä, mitä kirjoja sadan klassikon joukkoon on ylipäänsä valittu. Kannattaa siis lainata kirjastosta ja lukea läpi.