Uusi islamin käsikirja

Odotin enemmän islamin oppia käsittelevää teosta, mutta sehän olikin tässä hyvin pienessä osassa. Hyvä niin – sainkin enemmän kuin odotin. Uusi islamin käsikirja on napakka kuvaus siitä, mikä on islamilaisen maailman tilanne (erityisesti Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan; esimerkiksi Indonesia hädin tuskin mainitaan) ja ennen kaikkea siitä, miten tähän nykytilaan on päädytty.

Taustalla on mielenkiintoista historiaa ja syyt Lähi-idän nykyiseen levottomuuteen ovat moninaiset: takana on niin länsimaiden sekaantumista, turkkilaisvaltaa ja jossain määrin jopa mongolit, joiden hyökkäykset 1200-luvulla lopettivat muslimimaailman parhaan kukoistuskauden ja joiden jäljiltä Irak ei koskaan ollut entisensä.

Yksi tärkeimmistä asioista, mitä tästä kirjasta oppii on se, ettei islam ole mikään monoliitti. Päinvastoin, se on hyvin monimuotoinen ja monipuolinen uskonto. Kaikki, mitä islamin nimissä tehdään, ei varsinaisesti nouse uskonnosta, vaan saattaa perustua erilaisiin heimotapoihin, joita on sittemmin vain yritetty legitimoida islamilla – esimerkiksi naisten ympärileikkaus, kunniamurhat tai burkaan pakottaminen ovat tällaisia piirteitä.

Mielenkiintoista oli myös oppia islamin opillisesta rakenteesta. Siinä missä kristillisissä kirkoissa on monesti selkeä hierarkia, jossa papit välittävät viestiä kansalle, piispat ovat pappien esimiehiä, piispojen yläpuolelle ovat arkkipiispat ja katolisessa kirkossa kaiken kruununa paavi, islamista tällainen selkeä valtahierarkia puuttuu tyystin. Tämä tuo oman värinsä islamilaiseen uskonelämään, kun uskovilla on mahdollisuus valita seuraamansa henkiset johtajat monenkirjavasta joukosta.

Vahva suositus tälle kirjalle: lukeminen ei ole työläs homma ja tämän luettuasi ymmärrät islamia ja muslimeja takuuvarmasti aikaisempaa paremmin. Islamisaatiota ei kannata pelätä, mutta radikalisoitumista kyllä. Tuki ja ymmärrys maltillista islamia kohtaan on paras keino vähentää muslimien radikalisoitumista.