Punainen muistikirja

Eeva Kilven muistikirjoista ensimmäinen, Sininen muistikirja, oli täynnä pieniä katkelmia ja irtonaisia ajatuksia. Punainen muistikirja on vähän erilainen, yhtenäisempi kokonaisuus. Nämä merkinnät ovat kesältä 2014, kun Kilpi vietti kesää enimmäkseen yksin rakkaassa kesäpaikassaan Piskolassa. Siellä Kilpi on kaikessa rauhassa, ja rauhaa hän kaipaakin.   

En ole pystynyt rentoutumaan Tapiolassa – puhelin saattaa soida milloin tahansa, tai ovikello tai alkaa jokin remontti taas... Minä tarvitsen tämän eristäytymisen, tämän rauhan, tämän yksinäisyyden, tämän luonnon, jota kaikki muut joko pelkäävät tai haluavat raivata pois. Minua tämä suojelee, innoittaa ja rauhoittaa. 

Näin liukuvat päivät. Muisti ei meinaa saada niistä otetta. Ne liisteröityvät toisiinsa, tapahtuneet ja aiotut sulautuvat yhteen. Muisti alkaa olla yksi kokkare, josta eri päivät ja tapahtumat eivät tahdo irrota perättäisyyksilleni, vaan tuntuvat ympäröivän elämistä samanaikaisuuksissa. 

Punainen muistikirja