Artificial Condition

Martha Wellsin Murhabotin päiväkirjat -sarjan toinen osa jatkaa ensimmäisen osan, Hälytystilan, tarinaa. Murhabotin päiväkirjat on moneen kertaan palkittu scifi-sarja, joka kertoo tappamiseen suunnitellusta turvallisuusandroidista. Ulkoasultaan ihmismäinen SecUnit-palveluyksikkö on tarpeellinen turvallisuuden varmistamiseksi.    Tämä nimenomainen Murhabotti on kuitenkin hakkeroinut oman hallintamoduulinsa ja käyttää aikansa mieluiten saippuasarjoja katsellen. Murhabotti ei pidä ihmisistä ja kokee erityisesti ihmisten tunteet kovin mutkikkaina ja vaikeaselkoisina. Sarjan ensimmäisessä osassa Murhabotin avustama tutkimusryhmä joutui hankaluuksiin, joiden seurauksena Murhabotti onnistui vapautumaan omistajastaan.    Nyt se on vapaa, mutta ”villi SecUnit” on käsite, joka herättää ihmisissä lähinnä kauhua. Murhabotin on siis toimittava varovasti. Sillä on tavoite: se haluaa tietää, mitä tapahtui eräässä kaivoksessa. Murhabotin omat muistikuvat tapahtuneesta ovat hämärät, mutta se arvelee tapahtumiin liittyneen runsaasti väkivaltaa, verenvuodatusta ja ihmisten tappamista.    Murhabotti hankkii itselleen kyydin automaattiselta bottirahtialukselta. Aluksen botti ei ole kuitenkaan niin tyhmä kuin rahtialukset yleensä ja hetken Murhabotti arvelee tehneensä vakavan virheen. Botit löytävät kuitenkin yhteisen sävelen saippuasarjojen kautta, vaikka varsin eriskummallisesta parivaljakosta on sittenkin kyse.    Edeltäjänsä tapaan Keinotekoinen olotila on pienoisromaanimittainen. Sivuja on 199, mutta teksti on isoa ja taitto väljää. Mika Kivimäki jatkaa sarjan suomentajana ja tekee hyvää työtä. Keinotekoisen olotilan teksti soljuu mukavasti ja sivut kääntyvät tällaiselle kepeälle viihdekirjalle sopivan ripeästi. Edelleen luen tätä nimenomaan Murhabotin vuoksi. Murhabotti on pätevä ja monitaitoinen, mutta toisaalta sarkastinen, vastahakoinen ja kepeästi ivallinen päähenkilö – ei siis ihan tusinatavaraa. Tässä osassa ihmiset jäävät todella sivuosaan, sillä sivuhenkilöistä ehdoton ykkönen on ART-rahtialus. Toivottavasti Murhabotin ja ART:n tiet vielä sarjan myöhemmissä osissa kohtaavat.    Hälytystila teki vaikutuksen ja on ilo huomata, että sarjan laatu jatkuu tasaisena tässä toisessa osassa. Sarjan kolmas osa, Oikullinen protokolla, on lukulistallani heti, kun se vain keväällä 2024 ilmestyy. Murhabotti on minulle lempeää lohtulukemista: tästä tiedän, mitä saan, ja se on lämmintä ja hyvää. Samaan tarpeeseen voin suositella sitä muillekin, mutta tähän kakkososaan ei kannata tarttua lukematta ensimmäistä ensin.