A Little Life

En tiedä mitä odotin tältä kirjalta, mutta tätä se ei ollut. Vaikka kirja oli monilta osin todella kaunis, kokonaisuudessa se oli vain kasa ajatuksia irrallisia laitettuna yksien kansien väliin.

~~~~~~~~~~~~~

EDIT

Minulla on ollut hetki aikaa miettiä tätä kirjaa sen lukemisen jälkeen, ja ajattelin laittaa muutan mietinnän tähän. Jos haluat kuitenkin lukea kirjan ilman ennakko-oletuksia älä lue eteenpäin.

TOISAALTA! Jos olet erittäin herkkä, en suosittele tätä kirjaa. Lue jotain muuta. Kirjassa on paljon... shokkiyllätyksiä. Iso punainen varoituskolmio siis tähän.

Elikkäs. Kirja, jonka piti kertoa ystävyydestä, elämässä New Yorkissa, vaikeista asioista yms. Osassa se selkeästi pääsi tavoitteeseensa, osassa ei.

Kirja alkaa sillä että neljä opiskeluaikaista ystävää muuttaa yhteen. Heillä on kaikilla erilaiset taustat ja tulevaisuuden toiveet. Jokaisesta heistä paljastetaan hieman kirjan edetessä ja heidän kimppakämppä elämää on nautinto seurata... paitsi ei ollut.

Ystävistä vain Jude ja Willem saavat oikeastaan mitään aikaa kirjassa, Jude lopulta kaikista eniten. Malcolm ja JB jäävät paljolti taustalle, he ovat siinä vain nimellisesti. Aluksi pidin Juden ja Willemin ystävyydestä, kunnes kirja vei heidän suhteensa hieman erilaiselle tasolle. Joka tapauksessa olisin halunnut enemmän nähdä näitä neljää kaveria enemmän yhdessä, oikeasti uskoa siihen että he ovat ystäviä.

Minua ei oikeastaan haittaa lukea pahoista asioista, niitä tapahtuu koko ajan, se on surullinen osa elämää. Tässä kirjassa on vain jotain sellaista, että tuntuu kuin kirjailija oikein nauttisi hahmojensa kiduttamisesta. Luin pari eri GR-arvostelua ja moni sanoi että se oli suorastaan kidutuspornoa, mitä tässä saatiin todistaa ja olen suorastaan samaa mieltä. Jossain vaiheessa siihen menee maku ja uskottavuus.

Viimeisenä monille kirjailijoille tai käsikirjoittajille sanotaan, ”show, don't tell”, ja se on mielestäni hyvä ohje. On tärkeä nähdä tai lukea millaista esim joidenkin hahmojen välinen suhde on kuin lukea siitä että jotain on nyt tapahtunut heidän välillään ja minun pitäisi vain hyväksyä se, ilman että näen yhtään sellaista oikeasti tapahtuvan. Toivottavasti joku ymmärsi mitä tarkoitan. On eri asia lukea kohtaus vaikka kivasta hetkestä aamupalapöydässä kuin lukea että ”x ja y söivät joka aamu yhdessä”. Tämä kirja oli valitettavan paljon sitä, mitä oli tapahtunut.

Olen silti tyytyväinen, että jaksoin lukea tämän kirjan loppuun saakka, vaikka pari kertaa olin jo luovuttamassa.